Alkuperäinen "teenpä jostain nätistä kankaasta 24 pussukkaa" muuttui heti alkumetreillä "Siis jos leikkelisin ja yhdistelisin näitä kankaita ja ompelisinkin kaikkia ihania pitsejä ja vinonauhoja näihin reunoihin ja tekisin tosi montaa erinäköistäkin, niin tästä tulis kyl tosi ihanat!!"-suunnitelmaksi. En tiedä mitä tapahtui, mutta sisäinen näpertelijäni heräsi. Inpiraatiosta kuitenkin kiitos Annukalle, maailman parhaalle ompelukauppaseuralaiselle! :) (Toim. huom: Cernit/Fimo-massan hyödynnys oli mun ihka oma idis, ja tämä järjetön näperrys muutenkin.... liekkö sit kovin hyvä idis lopulta. Noh, kuitenkin. "Turha työ ei mene koskaan hukkaan"-mottoni pätee tässäkin. Taas.)
Tämmöisiä pieniä pussukoita siis tuli tehtyä. noin 1-5 samanlaista aina löytyy joka kuosia. Suurinta osaa taitaa olla 2 samanlaista...
Näihin käyn ostamassa jossain välissä Kalpikselta joulukonvehteja, laitan pari kipaletta jokaiseen pussukkaan ja suljen nauhoilla (on muuten ikäänkuin kierrätyskamaa kun ovat niitä vaatteiden ripustuslenkkejä jotka leikkaan aina jemmaan uuden vaatteen ostettuani). Joulukalenteri, jota voi käyttää vuodesta toiseen, ja samalla suklaakalenteri, johon voi laittaa HYVÄÄ suklaata. :) Se suklaakalenterien suklaa on niin kammottavaa ettei sitä kykene syömään...
Näissä pussukoissa on kierrätys muutenkin kohdillaan; Valkoinen leveä pitsi on mummolta saatua vuodelta nakki ja peruna...
...Musta yksivärinen kangas on vanhasta päiväpeiton reunasta...
...musta kapea koristenauha (yläkuva, oikea ylänurkka) on lukioaikoina ostettu ompeluliikkeen poistomyynnistä. et jotain...kymmenen vuotta jo ollut jemmassa tämmöisiä tilanteita silmällä pitäen.
...Punainen yksivärinen kangas on yhden hameen ompeluksesta jäänyt jämäpala...
...Kaikki satiininauhat on tosiaan vaatteiden mukana tulleita kiinnityslenkkejä vuosien varrelta....
Valkoiset sydämet on tehty helmiäishohtoisesta valkoisesta Cernit-massasta, numerot muotoilin tulitikulla.
Siis vastaavaa kuin Fimo-massa, eli muotoillaan ja paistetaan lopuksi uunissa.
Ja loppukuva vielä.
Tuossa siis ei ole kaikki, vain noin puolet. Noin monta erinäköistä siis löytyy, osa on samoja. Enkä kuvaurekvisiitaksi jaksanut solmia kuin muutaman pussukan... sit kun saan ne konvehdit noihin niin ehkä se sitten olisi kuvan paikka. :)
Todella ihania nykerryksiä! Pitsi tuollaisissa pikkupussukoissa on somaa. Väritkin ihanat. :)
VastaaPoistaOnpas kaunis joulukalenteri! Ja olisi kiva nähdä kuva vielä täytetyistä pusseista. :)
VastaaPoistaKiitoksia. :) Kaveri jo tuossa sävyistä tosin mainitsi, et näyttää enemmän aikuisviihdetavaralta kuin romanttiselta joulutavaralta... :D
VastaaPoistaTäytyy keksiä noille joku hyvä paikka vielä, kenties joku nätti kori johon kaikki pussukat mahtuisi täytettyinä. Vois sit säilytellä niitä aina seuraavaan vuoteen asti siinä korissa, niin eivät katoakaan mihinkään. Mut jahka korin löydän ja täytän kalenterin suklaalla, lupaan laittaa siitä sitten kuvan tännekin. :)
Hei muuten, heitän sulle tunnustuksen. Olepa hyvä! :)
VastaaPoistaMaija!! Ompeletko mullekin? Siis joulukalenteripusseja..? Enemmän.. hmm, lapsille sopivia kuitenkin ;) Poikalapsille :D
VastaaPoistaamande, saamasi pitää. :)
VastaaPoistaOnpa mäheitä! Voi veljet, minun on ehkä muun muassa ihan pakko tehdä tytölle tänä vuonna joulukalenteri! Saako idean varastaa saahan!
VastaaPoistaTuli aivan lapsuus mieleen, kun serkku ompeli minulle ja pikkuveljelle punaisesta ja harmaasta lakanakankaasta joulukalenteripussukat ja niissä oli karkkia ja pikkijuttusia. Muistan vieläkin, nmiten äärimmnäisen parasta oli katsoa aamulla Tao Taoa ja avata nyssykkä! Niissä oli myös joku aivan tietty tuoksu, jota ei ole missään muussa asiassa sittemmin tavattu.
(Olen ihan fiiliksisä noista, täytyy sanoa :D)
No niin, nyt minä jo suunnittelen jotain päivämäärätöpötyksiä tai painomenetelmää, että voidaan opetella samalla numeroita.
VastaaPoistaNo, Annukan ideanhan minäkin varastin, joten kaippa tää varastettavissa on edelleenkin... ;) Joten anna mennä vaan!
VastaaPoistaMulla oli lapsena semmoinen IIIISO kankaasta ommeltu tonttu, jonka taskuun "tonttu" kävi aina aamulla laittamassa karkkia. Tosin, tää kankainen tonttu ei ehkä ole oikeasti niin iso mitä muistelen, mut lapsen perspektiivistä katsottuna sehän oli ihan ihmisen kokoinen!
Ja jos joulu ei ole tarpeeksi motivoiva syy lapselle opetella numeroita niin sit ei kyllä mikään?!? ;) Itse ainakin muksuna ootti joulua niin että hyvä et malttoi nukkua aina...
Mutta, numerotouhua minäkin olen noiden kaverille tuleviin pusseihin miettinyt, ja alan päätyä kangastussin puolelle. Tai sit kangasvärillä painais jonkun kuvion (auto?) ja sit siihen kuvion keskelle kirjoittais tussilla. Tyyliin valkoinen kuvio (auto) jossa olis sit mustalla numero.... mut todennäköisesti teen vaan tussilla sekä kuvion että numerot tms.