Pacman ja sen kaverit

Ah, pitihän sitä heti päästä testailemaan ompelukonetta kun sain sen taas "huollosta", eli isäni oli korjannut sitä. Ensinnäkin, se toimii, ja toisekseen, se ei kolise enää sillein oudosti niin kuin se ennen aina teki! Siis, se kulkee pehmeästi ja äänitasokin on tippunut puoleen! Vautsi! Pitää soittaa isukille vielä tänään. :)

Mutta, näin kevään lähestyessä ja valon lisääntyessä, on tärkeää muistaa nämä heijastinasiat..... ....joopa joo. :D Inspiraatio, tuo oudon ajoituksen omaava sanahirviö.

Sen pidemmittä esipuheitta, saanen esitellä, PACMAN heijastimet!

Näissä kaikissa on perinteinen hakaneulakiinnitys takana, joten nämä voi laittaa pareittain vaikka takinhelmaan... Pacman toiselle puolelle ja mörkö toiselle. :) 

Tyttöpacmanejakin on olemassa, samoiten kuin tyttömörköjäkin. 

Tyttöjen suosikkiurheilulaji telkkarissa on tietenkin miesten takaa-ajo. 

Näitä tuli tehtyä lopulta aika kasa... mihinköhän ihmeeseen näitä kaikkia tarvitsen...? ;)

....kuinka moni lukijoista muistaa edelleen sen tunnarin...? :)

Lomailua

Pahoitteluni hiljaiselosta rakkaat blogilukijani!

Allekirjoittanut oli nimittäin nautiskelemassa ansaitusta talvilomastaan Thaimaan lämmössä parisen viikkoa ja nyt palannut takaisin kotosuomeen... Olin hieman toivonut ettei tarvitsisi enää lumisadetta katsella, mutta niin vaan lunta tupruttaa...

Mutta laitanpa teille tänne yhden lomakuvan nähtäväksi.

Tämä kuva on otettu Krabilla sijaitsevalla Tiikerin Temppeliltä. Hullut buddhalaiset olivat rakentaneet temppelin vuoden huipulle jonne johti 1272 askelmaa... Varmaan puolitoista tuntia meni ylöspäin kipuamiseen ja tunti alas.  Pohkeet oli jumissa viikon... Mutta maisemat olivat kyllä sen arvoisia. :)

Se, mikä tässä kuvassa teitä voi kiinnostaa on todella harvinaisen komea olkalaukku sekä erittäin kiva kesämekko... nyt viimein siis kuva siitäkin mekosta päälläni. :)


...

Isäni sai ompelukoneeni korjattua lomani aikana, joten nyt taas pääsen jatkamaan projektejani. :) Väkertely siis jatkukoon!

Heräteostokset vailla vertaa, osa 4529...

Aina yhtä vaarallista poiketa kaupungilla sillein "Jaah, tuo virasto jossa mun pitää käydä aukeaakin vasta puolen tunnin kuluttua...mitähän tässä tekis... no mutta, enpä olekkaan pitkään aikaan käynyt kaupassa X."

Noh, heräteostoksena tarttui mukaan tämä aiiiiiiiivan törkeän ihana muistikirja. Etukansi...

Ja takakansi... Ainoa miinus oli valmiiksi viivoitetut sivut... Ahdistaako ketään muuta valmiiksi viivoitetut sivut?

Tuntuu kuin joku määrittelee rajoja joissa sun on pysyttävä, et voi rönsyillä tai tehdä mitä lystää kun ne viivat vaan ahdistaa siinä... ihan olemassaolollaan... Joku voisi sanoa että "älä huomioi niitä" mutta eihän niitä nyt voi olla huomioimatta kun ne olla möllöttää siinä nenän edessä, kahlitsemassa luovuutta. Eivät ole pystykahleet, vaan vaakakahleet.

Ostan aina kalenteritkin ilman viivoja, se on tärkein kriteeri kalenterissa. Kaikista kauheinta kalenterissa on ne valmiit kellonajat. Siis enkö saa merkitä tapaamisiani ihan siihen kohtaan päivää kuin haluan??!? Aaargh, kauhean kahlitsevaa ja määräilevää! Minuahan ei kalenteri komentele, kirjoitan aamupalaverin vaikka ihan alareunaan jos siltä sattuu tuntumaan! ;)

.......ja siinä olikin päivän avautumisemme. :D Kiitos ja anteeks.

Lisäksi ostin hieman lankaa pitkästä aikaa... Tästä tulee kasa huumorilapasia. Niistä lisää sitten joskus. :)

10 000!

Oooh, maaginen 10 000 katsojan rajapyykki on ylitetty!

Börje ja minä olemme aivan sanattomia ja polvillanne kaikkien teidän edessänne, kiitos teille ihanat katsojat ja vielä suurempi kiitos teille ihastuttavat julki- ja myös mahdolliset piilolukijat! Kiitos! KIITOS! Inspiroitte ehkä enemmän kuin uskottekaan.

Ja mikä uskomattominta, rajapyykki ylittyi näin naistenpäivänä! Parempi kuin virtuaalinen kukkapuska on rajapyykinylitys puskista. Ah, Börje, blogihtava suhteemme kukoistaa... Tähähän pitäisi juhlistaa jotenkin... ehdotuksia? ;)

Piu pau pou

Ompelukoneeni taisi hirttää kiinni. Vaikka oikein avasin kotelot ympärillä ja töllistelin muka fiksuna koneistoon. poistin jopa yhden langanpätkän jonkun nivelen sisältä, en kyllä osannut yhtään sanoa missä vika mahtaa olla. Puolaa nätisti, mutta neulan heiluttelu on liian rankkaa. Et kun kaasun laittaa pohjaan, on ompelunopeus sellaista 1 tikki / sekuntti-vauhtia. Ehkä se hihna on jotenkin hirttänyt kiinni tms. Vien se viikonloppuna isälle josko se osaisi sille jotain tehdä.

Kenties voi olla uuden koneen osto edessä... johan tuo kone on uskollisesti kymmenisen vuotta palvellut. Sain sen vanhemmilta lahjaksi vanhojenpäivän jälkeen, kun väkerrettiin äidin kanssa puku itse (5€/metri kankaasta), kengätkään ei olleet kuin muutaman kympin enkä kampaajallekaan mennyt kun olin ovela ja laitoin hatun päähäni. Säästin kuulemma niin paljon niiden rahoja valinnoillani, että sain sitten ompelukoneen yllättäen lahjaksi. :) Joskus kannattaa olla pihi! ;)

Mutta, tästä ompelukoneen telakalle joutumisesta johtuen, blogipäivitykset ehkä hivenen hiljenevät lähiajaksi, kun jotenkin ei neulominenkaan ole innostanut samalla tavalla kuin ennen. Tuntuu, että johan sitä on ihan tarpeeksi sukkia ja lapasia, mitä niitä enää tekemään... Joka kevät muuten tulee samanlainen fiilis neulomisen suhteen, neulominen on jotenkin niin syksyn- ja talven puuhaa ettei se enää niin innosta keväällä kun jo odottaa vaan et tulis lämmintä. Virkkauskaan ei just nyt innosta, tai no mattoja voiskin virkata mutta ei ole matonkudetta... joten sekin saa nyt vielä odottaa.

Mutta malttakee lukijani, kyllä jahka saan taas hommat toimimaan niin blogi herää jälleen eloon. :)
 




 

Maalaustarvikkeiden mentävä kassi

Tällä viikolla on ollut hiihtolomaviikko täällä päin, ja se on sitten tarkoittanut sitä että kansalaisopistokin on lomaillut... eli ei maalausta tällä kertaa. Mutta, hyödynsinpä tilaisuuden maalaustaukoon ja päätin ommella ihan uuden laukun öljyvärimaalaustarvikkeilleni.

Kankaana on ihana punainen tuollainen leiskuava samentti, oikein paksua ja...noh, nukkautuvaakin, sen verran punaisessa töhnässä ompelukoneeni sisuksetkin ovat...

Laukku on mitoitettu siten, että syvä karkkiloota mahtuu sinne, kuten myös muut tarvikkeeni.

Essu, joka on itseasiassa äitini tekemä joskus vuosia, vuosia sitten... vanhat farkut uudistettu essun muotoon. :) Tämä essu onkin palvellut meikäläistä jo erittäin monta vuotta maalauksessa... Sen lisäksi Pensseli-Setin pitää mahtua laukkuun, kuten ideamateriaalia sisältävä kansioni.

Vuoritusta en tähän laukkuun jaksanut alkaa tekemään, tää on kuitenkin maalissa ja nuhjuinen muutaman kuukauden kuluttua, joten en ihan loputtomia jaksanut tähän panostaa... Asiansa ajaa, ja se riittää. :)

Ihanaa, kevätkin alkaa jo saapumaan...

aurinkokin välkehtii taas ihanasti ikkunakristalleistani... :) Aurinkoista kevään odotusta teille kaikille!

Pääkalloheijastimia

Intouduinpa tekemään heijastimia. Niin, nyt kun kevät on jo niin pitkällä ettei heijastimia oikeastaan edes tarvitse niin paljoa....niin nyt se inspiraatio sitten iski. Hip hei... ;) Noooh, ei tartte ensi syksynä sit panikoida.

Netissä näkee blogeissa aivan ihastuttavia heijastimia, kertakaikkiseen söpöjä eläimiä ja toinen toistaan kauniimpia kukkasiakin, mutta... vaikka kuinka ne onkin ihania mielestäni, en silti osaa kuvitella itselleni mitään yltiöromanttista puluntapaista takinpieleen roikkumaan.... Jotain vähän asenteellisempaa sen olla pitää.

Joten heijastinpajalla syntyi sitten tämmöisiä asenteellisia pääkalloja. :) Materiaaleina vanhat mustat farkunlahkeeni, heijastinkangasta ja mummon vanhoja perintönappeja.

Näissä roikkuvissa on siis samanlaiset heijastinpääkallot molemmilla puolilla kangasta, silmät vaan on eriväriset kummallakin puolella... Vielä salamavalolla kuvattuna:

Toimii! :)

Ja jottei unohtuisi naisellisuus, tein myös yhdelle rintakorulle rusetin päälaelle.

Se on tyttöpääkallo se. <3

Näitä rintakorumaisia kalloja tein kiinnitettäväksi vaikka takinpieleen tai laukkuun. :) Näissä on hakaneulat toisella puolella... tai siis on piakkoin, kunhan käyn ostamassa lisää hakaneuloja....

Heijastinpajalta olisi tullut lisääkin heijastimia, puolivalmiita on kasa tuossa, mutta ompelukoneeni sanoi työsopimuksensa irti...ehkä se vaan kaipaa lomaa? Noh, täytyy yrittää saada maailman paras korjausmies, isi, katsomaan sitä... 

Nahkaaaaa.......

 Tästä se lähti.

Pohjepituinen musta nahkatakki, jonka joskus kirpputorilta muutama vuosi sitten ostin.

Oikein kiva ja istuva malli, tosin ilmeisesti hartioista vähän liiankin tyköistuva.... joku kerta vaan ihmettelin että jännä ettei kinnaa enää yhtään hartioista auton puhdistaminen lumesta, ja lähempi tarkastelu osoitti aika nopeasti missä on vika.

Toinen hiha oli puoliksi revennyt irti, kuten myös vuori oli repeentynyt, ja vielä etukappaleen nahkakin oli revennyt...  Myös toisen puolen hihan ompeleet oli repeytymispisteessä, vuoren jo ollessa repeytynyt...

En voi uskoa että 36 olis muka liian pieni mulle...... syyn on pakko olla takin mallissa! ;)

Noh, pihi kun olen, en raaski heittää "hyvää" nahkatakkia roskikseenkaan. Ja kuka nyt revennyttä takkia kirpputorillakaan tarvitsee. Tämähän siis suorastaan huutaa väkerrysprojektia!

Eli ei muuta kuin saksen kauniiseen käteen ja vuoret irti... en ole ennen nahkaa leikellytkään, oli jännä olo. Huomasin miettiväni että tältäköhän kirurgeistakin tuntuu kun nahkaa leikkelevät ihmisiltä leikepöydällään...

Sitten irrotin myös raaj...eli siis hihat.... niistä myös sivusaumat poistin.

Samoiten kaikki napit...  napeista jäi kyllä aika ikävät reijät, täytyy kehitellä näihin jotain tilalle sitten tai väistellä sopivasti.

Lopputuloksena, varmaan puolitoista metriä mustaa nahkaa. :) Kierrätysnahkaa. Roskiskamanahkaa. Tästä ei kettutyttökään voi vetää edes kikhernettä nenään, koska kyllähän kierrätyksen pitäis kaiken jären mukaan olla fiksumpaa kuin uuden ostamisen.

Testasin ompelukoneellakin ommella, ja niin vaan ompelukoneenikin jopa ompelee tätä, edes 4 kertainen nahka ei tunnu missään. :) Ja ihan tavallisella neulalla, nahkaneulaa kun en ehtinyt vielä hankkimaan...

Taitekohtia silitin jopa silitysraudalla 1 pisteellä, ensin hieman kostutin liinalla ja sitten silitysraudalla päälle. Enkä voinut olla ajattelematta että "noin se munkin iho sihahtais jos siihen silitysraudan laittais." ....

Sitten enää kymmenen dollarin kysymys....

....Mitähän sitä vaan tekis tästä? :D

Eihän ainut idea vaan ole "käsilaukun"...eihän....? Eihän mulla varmaan olekaan kuin 50 käsilaukkua, et jotain muuta voisi tietysti yrittää ensin.... :D Ideoita rakkaat lukijat, mitä sinä tekisit nahkasta? 

Vaikka jotain valkoista

Myös toinen alkuvuoden teos, joka oli tilaustyönä tehty eräälle ystävälleni. Annoin tälle nimeksi "Vaikka jotain valkoista", koska suunnilleen noita sanoja ystäväni käytti kuvaillessaan haluamaansa taulua. "vaikka joku tän kokoinen" ja heilutteli käsiään samalla epämääräisesti.... selevä....  :D 

...ja jos en väärin muista, hän aloitti vielä jotenkin "En mää tiennytkään et sää osaat maalata tommoisii tyylikkäitäkin tauluja", viitaten unikkomaalaukseeni... :D Joku hieman herkkänahkaisempi olisi saattanut moisesta loukkaantua, mutta en minä. ;) Ja oikeassahan kaveri oli kommentissaan, tokihan kyllä osaan maalata pastillisävyisiä unelmia, mutta yleensä en vain halua maalata sellaisia koska taulussahan pitää olla värejä... mitä enemmän, sen parempi!  ;) Eikä varmasti sovi hillittyjen sisustuksien kanssa meikäläisen ilopilleritaulut. Tosin, on myönnettävä, että haasteellista vaaleiden taulujen tekeminen meikäläiselle edelleen on... aina vaan sitä väriä meinaa sinne jostain ilmestyä, ja sitten seuraavalla maalauskerralla vetelen taas valkoista päälle... ;) Noooh, tässä riittää opeteltavaa. Ties vaikka tulee nyt joku valkoinen kausi ja maalaan vaan vaaleita tauluja koko ens vuoden!


46x 56cm kehyksien kanssa, maalailtu vesiliukoisilla öljyväreillä kangaspohjalle.

Pioni

Tämmöinen hailakan violetin sävyinen pioni tuli tuossa maalattua alkuvuodesta.

Kehyksineen taululla kokoa noin 50x60cm ja maalattu vesiliukoisilla öljyväreillä kangaspohjalle...

Olkkarin kesäsisustus

Olkkariin tuli kesä. Kesäverhot siis hommattuna.

 Ihanat Vallilan keltaiset Mandariinit isoihin ikkunoihin...  Ah, tuo kuvio...

Ja sivuikkunoihin (2 kpl) mustaa sifonkia. Tosi kesäverhot siis! :D

En valkoisia verhoja halunnut valkoisia seiniä vasten, joten pakko oli saada joko keltaiset tai mustat... ja kun ei sopivaa keltaista sattunut vastaan tulemaan niin mustaan oli sit tyydyttävä. Ikean jotkut valmisverhothan nämä nyt tälläkertaa ovat.

Ja päivän niksinä, nopeat ja helpot verhopidikkeet saat väkerrettyä joulukoristenauhasta.

Omani siis on tuollaista musta-hopeaa koristenauhaa jossa on rautalanka sisällä. Sellainen vaan 4 osaan, rautalangat ´vaan pyörittelemällä kiinni lenkiksi, ja kas, 4 verhopidikettä valmistui :2:ssa minuutissa.

Sit vaan kun se kesä oikeasti tuliskin...

Huopikkaat hahtuvasta - osa 2

Valmistuihan nämä huopikkaatkin. :)

Kyseessä on siis hahtuvasta neulotut huopikkaat, joista kuvia ennen huovutusta löytyy tästä muutaman päivän takaisesta postauksestani.

Neuloin siis 32 silmukan ympärysmitalla, 6mm puikoilla ja kantapään tienoolla lisäsin molempiin reunoihin 4 silmukkaa jotta reunasta tulisi hieman korkeampi (olen niin vilukissa, että huopikkaidenkin on syytä ylettyä hieman korkeammalle nilkkaa kuin mitä alkuperäisessä ohjeessa oli.)

Ohje kippurakärkisiin töppösiin löytyy täältä Sinikan kutimet-blogista. Ohjeista poiketen neuloin yksinkertaisella hahtuvalla nämä, koska hahtuvani oli niin paksun oloista että kaksinkertaisena olisi tuntunut ihan liitoitellun paksulta jo.. sellaista 2 kertaista Novitan huopasta vastaavaa paksuutta ihan yksinkertaisena. Tallinnasta hahtuvaiseni ostin.

Seuraavassa kuvassa on hieman tuotesijoittelua nähtävissä. Kännykkäni on hieman antamassa mittausuhteita.

Sopivat näistä meikäläisen 38:n jalkaan lopulta tuli.

Harsin muovipussit tuonne sisään ennen pesukoneeseen heittämistä.

Hieman kyllä meinas itku päästä kun nuo pesukoneesta kaivelin, olivat sellaiset ehkä tennispallon kokoiset mytyt. Luulin jo että ovat huopuneet liikaa 40 asteen pesukoneellisessa 2 pyyhkeen seurassa ja puolikkaalla linkouksella. Mutta sitten venyttelyn ja muovipussien irrottelun jälkeen kiskasin töppöset märkinä jalkaani ja kyllä ne sai venyteltyä juurikin passelin kokoisiksi. :) Ei siis pidä säikähtää ensivaikutelmaa!

Harmi kun olin niin paniikissa niin en tullut edes kuvia ottaneeksi siitä vaiheesta.


Ja mirriäkin naurattaa. ;)