Nappikorviksia

 Intouduinpa viimeinkin tekemään jokuset nappikorvakorut... Nää on ollut sellaisella to-do-listalla jo pidemmän tovin.

Napit ovat kaikki mummon keräilemiä nappeja vuosikymmenien ajalta. Sellainen iso purkki täynnä aarteita, jonka syövereistä nämä ihanuudet nappasin...

Nää on ihan muovia nämä mustat....

 Nämä valkoset ovat jotain kiveä ilmeisesti, tai sitten lasia.

Tuntuvat kylmiltä ja tarkasti katsottuna niissä näkyy sellaisia halkeamia reunoissa, mitä niinkuin kivessä näkyy. Eli ei siis mitään hajua mitä nää ovat, koska mummolta ei näitä juttuja enää voi kysellä. Mutta, kiva helmiäsmäinen vivahde niissä on kuitenkin.

Ja...sokerina pohjalla suosikkini, parittomat metallinapit, joissa on ihanat piilomerkitykset.... ;)

For Gentlemen. Et siis muahan ei kenenkään ei-herrasmiehen yrittää iskeä... ;)  Tsihihihi. Nää niin toimii. Varmaan jostain miesten paidasta tuo herrasmies-nappi...? Ruosteessa se ainakin vähän on.. Aika kiva kyl... ja tuo toinen on sit sit myös metallia, vähän likaisen ruosteessa sekin...

....mua ei haittaa jos herrasmies on hieman ruosteessa, kunhan se vaan on herrasmies, mielellään vielä kolmen tähden herrasmies! ;) Tsihihi... niin huonoa huumoria taas, mutta olkoon.

Joulun punainen matto

Joululahjaksi syntyi vaihteeksi yksi matto... Vanhempieni talon vessa kaipasi uutta mattoa.

Ohje taas sovellettu vähän sieltä täältä ideoista...

 
Halkaisija tällä matolla on noin 65cm, virkattu matonkuteesta koukulla nro 8.

...Halkaisijaltaan noin corgin pituinen, kuten näkyy... :)

Hyvää Joulua kaikille lukijoilleni sekä muille satunnaisille blogiini eksyville! :)

Sarjakuvakurssin satoa...

Koulussa oli sarjakuvakurssi. Lopputehtävänä oli tehdä omaelämänkerrallinen sarjakuva. Mun elämässäni on sattunut jos jonkinlaista kummallista, joten oli ainakin helppo ammentaa ideoita... ;)

 

Virkattu torkkupeitto

Kuten jo aikaisemmin vähän vihjailinkin että työn alla on nyt vähän isompi virkkausprojekti... noh, nyt se on valmis!

Kuukaus tai 1,5 siinä taisi vierähtää, mutta niin vaan on viltti valmis! :)

Lankana on pääasiassa 7 veljestä, tosin myös joitain muita jämälankakeriä tuli hyödynnettyä... Yks kerä kaksinkertaista Polkua upposi ainakin, myös jokunen kaksinkertaisella virkattu nalle-kerän jämä sai kyytiä.  Noihin reunoihin ja yhdistämisiin meni peräti 2,5 kerää mustaa seiskaveikkaa...  Virkkuukoukkuna käytin koko ajan 5mm koukkua.

Kokoahan tälle tuli lopulta jotain noin 2m x 1,3 metriä.

Kukkaneliön mallin nappasin täältä, VSMoma KOPASTA.

Mustilla pylväillä yhdisteltynä... ja reunaan vielä pitsireunus. <3

95% näistä kellertävistä, oransseista ja vihreistä, myös jonkin verran fuksian punaisista langoista on peräisin kansalaisopiston kasvivärjäyskurssilta. Jossain täällä blogini syövereissä on postaus lankojen luonnonväreillä värjäämisestä, mutta enpähän sitä tähän hätään löytänyt...

Kyllä niin kelpaa juoda iltateetä tämän viltin alla sohvalla... :)

Hetken inspiraation tulos...

Poikkesinpa ostamassa tähän uuteen pipooni vuorikankaaksi palan fleeceä... ja kiertäessäni pala-laatikoita silmiini osui eräs kangas...

.....aiiiiiivan ihana musta-valkoinen trikookangaspala. Heti kun näin sen, tiesin että "PAITA! Tästä kankaasta on ihan pakko tehdä PAITA!!!"

Noh, muutama tunti myöhemmin kotiin päästyäni siitä tuli sitten paita. Ainoa miinus näin jälkikäteen ajatellen on nuo hihat, jotka jäi ehkä sentin, pari liian lyhyiksi. Mutta vetoan siihen etten käyttänyt kaavoja ollenkaan, kunhan yhden hennesin paidan lätkäsin kankaan päälle suurpiirteisesti ja leikkasin suoraan kappaleet, toisesta paidasta sit hihojen mallia vähän ja pituudeksi määräytyi joku satunnainen mitta jonka oletin sopivaksi....

Noh, oli taas ehkä vähän enempi intoa kuin järkeä tässä, mut kyl tää niin mulle välttää, tää on niiiiiiiin mun uus lempparipaita. <3

....Randominkokoisilla palloilla varustettu pallokuosi!  Ah... <3

Joskus onni on uusi pipo

Eräänä päivänä 

Jambo

päätti lähteä Kaupunkiin.

Läksiäislahjaksi

apinat kutoivat sille

keveän viitan.

"Tämä olkoon suojanasi

ja taivaan tähdet

oppainasi", 

ne sanoivat, ja päästivät

Jambon lentoon. 

Apina tosin olin minä itse, ja viitan sijaan tein tulevaa laskettelukautta ajatellen itselleni lämpimän pipon.

Ohje on vähän sovellettu versio Novitan lehdestä Syksyltä 2010, alunperin Crystal-langalle tehtynä. Ja linkki tässä vielä suora linkki Novitan sivuiltakin löytyvään ohjeeseen.  Lankana tosin siis Novitan Jambo (jonka vyötteestä alussa oleva runokin on kirjoitettu) neulottuna 10mm puikoilla.

Ohje on siis muuten sama, mutta alussa neuloin n. 5cm edestakaisin joustinneuletta ennen kuin vasta aloin neulomaan sitä sillein pipomaisesti suljettuna neuleena. Jotta siis sain tehtyä korvaläpät, eli siis sivusta päin tää on vähän kuin perus pipo jossa vaan on halkio niskassa. Ei sen kummempia muotoiluja tai kavennuksia tai mitään.

Ja fleeceä kävin ostamassa, josta ompelin aika perus pipomaisen putkilojutskan johon tein vastaavan kokoisen halkion. Ja ompelin vuoren sitten käsin kiinni etureunasta, sekä muutamalla pistolla sieltä täältä jottei  mene ruttuun tai käänny ympäri pipoa päästä pois ottaessa tms.

Ja palmikoitahan tuossa ohjeessa ei myöskään ole, mutta lankarullan riitti juuri kivasti tuommoisiin kivoihin letteihin... :)

Joskus onni ja tulevaisuuden toiveet vaan niin tiivistyy uuteen pipoon. 

Kukkia siellä, kasveja täällä... sekä paljon kuvia!

Valokuvia..... vaan ei sentään mamban valokuvia, joku korkeampi voima meitä kaikkia siltä suojelkoon, vaan tällä kertaa kyseessä on kukka- ja viherkasvikuvia. :)



Käytiin koulun kanssa valokuvaamassa läheisessä kukkatalossa hieman kukkia. Ja kuviahan tulikin sitten otettua runsain mitoin... tässäpä teidänkin iloksenne jokunen kukkakuva. 

 

 

...äh, nyt se mokoma mamban rallatus jäi soimaan päähän. Millä tästä kidutuksesta pääsee eroon??!?

Kun sinkkunaisen patukkaa teki mieli....

Noniin, nyt käsi sydämmelle.

Kaikkihan, ainakin me naiset, tarvitsemme pumpulia ihonpuhdistukseen sun muuhun kosmetiikkajuttuun... Mutta, haluaisitko sinä mielummin että vessan naulassasi roikkuu tämä...

...vai tämä? 

 

Niin, itse valitsin jälkimmäisen. :) Tai siis tein jälkimmäisen, siinävaiheessa kun alkoi niin tympäsemään tuon valtavan pumpulisäkin tuijottelu vessanpöntöllä istuessa. Olkoon tämä malli nimeltään Maijan Pumpuli-Patukka.

Kyseessähän on tuommoisen suorakaiteen muotoinen putkilo, jossa on ripustuslenkki sekä molemmissa päissä kiristysnauhakujat ja satiininauhat jotka voi laittaa rusetille.

Ja näin ollen säätää alapään aukkoa (.....no sepäs kuulostaa härskiltä)...krröhön, siis, jolla voi tuota pumpulin ulosvetoaukkoa säädellä haluamansa kokoiseksi (...ei vieläkään kovin siveä, mutta menköön...).

Vaan nytpä teille säädettävän alapään aukon näytän!

Eipä muuten pahemmin yläpäästä eroa! :D

Vahvistimen takin tarina

Olipa kerran vahvistin.

Se oli iso, painava ja kovin ruskea. Vahvistin oli sellaisen tyypin omistuksessa, joka on ihan kunnon rokkari. Kiertää keikkoja ja samalla myös tämä vahvistin kiertää savuisia takahuoneita. Ja koska se on hieno ja kiva vahvistin, ja todennäköisesti aika kalliskin, olisi kovin sääli jos se sattuisi menemään rikki tai likaantumaan tai nuhjaantumaan reissussa....

Joten vahvistin tarvitsi itselleen suojahupun joka ei pienestä säikähtäisi. 

Koska sen teki eräs laiska käsityöläisenryökäle, joku Maija nimeltään, kuulemma, niin se ei jaksanut silittää kankaita.... eikä työn laatu muutenkaan kovin paljoa lähitarkastelua siedä... ryppyjä siellä, toisia täällä... Mutta, koska tämä vahvistin ja sen uusi palttoo tulee kiertämään pakettiautojen takaosia ja likaisia lattioita, ei rypyttömyys ja siisteys ole ihan se tärkein ominaisuus...

Ja nämäkin, kertakaikkiaan upeat kuosit, ovat molemmat jämäkankaita vanhoista projekteista, joten ah kun kangasvarastoni tyhjenivät kummasti kun pääsi kahdesta tuommoisesta farkkukankaantapaisesta paksusta (ja isoista) puuvillapalasta lähes kokonaan eroon...

Rokkari on varmasti tyytyväinen, vaikkei tätä vielä olekaan pois hakenut. :)