Joo, nimenomaan PUISET sukkapuikot sai ottaa mukaan koneeseen. :) Pikkasen ihmiset kyl tuijotti, eivät varmaan ennen olleet nähneet kenenkään neulovan koneessa. Noh, eipä sillä, en mäkään ole koskaan nähnyt kenenkään neulovan lennon aikana...
Alkaa mun noro-sukkani olla jo valmiit, kärki puuttuu enää toisesta... et eiköhän ne tässä valmistu vielä. :) Verhotkin on ripusteltu, mutta kuvia saatte sitten vasta myöhemmin jahka pääsen omalle koneelleni ja purettua kuvat kameralta.
torstai 29. syyskuuta 2011
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Maijan kokeellinen keittiö - Omena-tyrni-kanelihillo
Pakastimesta löytyi viimevuotisia tyrni-marjoja joista en ole keksinyt mitään järkevää... mutta tänään sitten keksin että nehän vois maistua hyvältä hillona. :) Kaveriksi vähän omppua ja kanelia ja kattilaan muhimaan.
....10 minuttia keittelyä ja sauvasekoitinkäsittelyn jälken:
....10 minuttia keittelyä ja sauvasekoitinkäsittelyn jälken:
Ja loputulos.
Nuo hiirenpaskan näköiset kikkareet ovat ilmeisimminkin tyrnin siemeniä, ainakin ne sieltä tyrnistä putkahti pihalle kiehumisen yhteydessä.... (en edes tiennyt et tyrnissä on siemeniä, mut eipä nuo oikein muutakaan voi olla...)
Makukaan ei ollut liian kirpeä, vaan omenainen hienoisella tyrniaromilla. Ei siis yhtään semmoista mitä tyrni normaalisti on, et kun syöpi nii tuntuu et posket kääntyy ympäri ja tukka nousee pystyyn kun ovat niin happamia...
lauantai 17. syyskuuta 2011
Shoppailuja ystäville
Yhdellä ihanalla ystävälläni on tänään syntymäpäivät, ja kun lankapuotiin oli muutenkin asiaa niin tarttui sieltä sitten mukaan myös tämmöiset ihanuudet... aaaah, mitkä ihanat syksyiset värisävyt!
Ja etiketistäkin kuva... Lanka on siis Louhittaren tekeleitä.
Sekä kortin korvike, mieletön kierrätysmuovista valmistettu puikko-mittatikku. :)
Onkohan mulla joku pöllökausi menossa....? Pöllöjä siellä, pöllöjä täällä, joka puolella pöllöjä, huhuu huhuu hei. Noh, olkoon tahi ei, toivon mukaan kyseinen ystäväni ei lue blogiani kauheen ahkerasti, sillä hän saa lahjansa vasta ensi viikolla. Jos T luet tämän jo ennen lahjasi saamista, näyttele edes yllättynyttä! ;)
Myös nannukka sai myös osansa, kuriirina kaupungilla hiipparoin ja diilasin virkkuukoukun kokoa 12 hänelle.. jään innolla odottamaan mitä tällä kullertavalla glitterkoukulla syntyy. :)
Lopuksi tekotaiteellinen kuva nimeltä "Ja koiraakin kiinnostaa".
Ja etiketistäkin kuva... Lanka on siis Louhittaren tekeleitä.
Sekä kortin korvike, mieletön kierrätysmuovista valmistettu puikko-mittatikku. :)
Onkohan mulla joku pöllökausi menossa....? Pöllöjä siellä, pöllöjä täällä, joka puolella pöllöjä, huhuu huhuu hei. Noh, olkoon tahi ei, toivon mukaan kyseinen ystäväni ei lue blogiani kauheen ahkerasti, sillä hän saa lahjansa vasta ensi viikolla. Jos T luet tämän jo ennen lahjasi saamista, näyttele edes yllättynyttä! ;)
Myös nannukka sai myös osansa, kuriirina kaupungilla hiipparoin ja diilasin virkkuukoukun kokoa 12 hänelle.. jään innolla odottamaan mitä tällä kullertavalla glitterkoukulla syntyy. :)
Lopuksi tekotaiteellinen kuva nimeltä "Ja koiraakin kiinnostaa".
Korsettiprojekti nro 2.
Korsettiprojekti nro 2 etenee myös. Eli siis niin kutsuttu Kirppiskorsetti, josta puhuin jo pitkät lätinät tässä merkinnässä.
Sain ratkottua kanttinauhan reunoista pois ja leikkelin sen päälikankaan irti tuosta korsetista. Siksak reunassa pitää vuorikankaan ja...ööö....sisemmän vuorikankaan kiinni toisissaan loppuprosessin ajan. Sisempi vuorikangas on siis tuommoista joustamatonta paksumpaa puuvillaa, jossa luukujatkin sijaitsevat. Joka saumassa on oikeastaan siis luukuja. Kahtoo laittaisko pari luukujaa siihen vielä lisää...
Tässä siis edestä. Etukappaleeseen täytyy joku kiilajutska laittaa koska tuo kaava ei istu tippaakaan (kenellekään)...
Ja takaa. Tyylikkäästi päälikankaana ollut kukkakangas leikattu sirkkojen vierestä vaan pois...
Kun kiilapala on paikoillaan ja istuvuus todennettu muutamaan kertaan niin sitten vaan uus päälikangas ja puku on kuin uus.
Päälikangas sai lähtötuomion viimeistään siinä vaiheessa kun huomasin että se on jo vähän ratkeillut joittenkin sirkkojen kohdalta...
Sain ratkottua kanttinauhan reunoista pois ja leikkelin sen päälikankaan irti tuosta korsetista. Siksak reunassa pitää vuorikankaan ja...ööö....sisemmän vuorikankaan kiinni toisissaan loppuprosessin ajan. Sisempi vuorikangas on siis tuommoista joustamatonta paksumpaa puuvillaa, jossa luukujatkin sijaitsevat. Joka saumassa on oikeastaan siis luukuja. Kahtoo laittaisko pari luukujaa siihen vielä lisää...
Tässä siis edestä. Etukappaleeseen täytyy joku kiilajutska laittaa koska tuo kaava ei istu tippaakaan (kenellekään)...
Ja takaa. Tyylikkäästi päälikankaana ollut kukkakangas leikattu sirkkojen vierestä vaan pois...
Kun kiilapala on paikoillaan ja istuvuus todennettu muutamaan kertaan niin sitten vaan uus päälikangas ja puku on kuin uus.
Päälikangas sai lähtötuomion viimeistään siinä vaiheessa kun huomasin että se on jo vähän ratkeillut joittenkin sirkkojen kohdalta...
Joten hus pois mokoma kangas ja uutta tilalle. Uudet sirkatkin sitten pitää tietty väkertää, mut se nyt ei suuri ongelma ole... :)
Verhoprojektia vol. 2
Verho-projekti etenee kummasti.
Enää viimeiset verhot jäljellä, eli 3 tehty siis jo. Luultavimmin iltaan mennessä on viimeisetkin valmiit. Kuvia saatte sitten kun ne on silitetty ja päässeet roikkumaan tulevaan kotiinsa. :)
Enää viimeiset verhot jäljellä, eli 3 tehty siis jo. Luultavimmin iltaan mennessä on viimeisetkin valmiit. Kuvia saatte sitten kun ne on silitetty ja päässeet roikkumaan tulevaan kotiinsa. :)
Norouduin
Poikkesinpa sitten lankaputiikissa ja löysin kun löysinkin Noron sukkalankaa. Värivaihtoehtoja ei tosin ollut kuin kahta, mutta toinen onneksi oli aika kiva. :) Meinasin kyllä alunperin ottaa kahta eri väristä lankaa raitasukkia varten, mutta kun myyjä sanoi maagiset "Yks kerä maksaa 19.90 euroo" nii kummasti tuumasin et ehkä sittenkin pärjään yhdellä kerällä. Myyjä vakuuttel et yhdestä kerästä saa kyllä pitkävartiset sukat neulottua, joten näillä mennään sitten.
Myös 2,5 paksuiset bambu-puikot hommasin lentokonetta silmällä pitäen. Siellä on sit jokunen tunti tehokasta peliaikaa, saas nähdä onko sukat valmiit kun reissu on ohi.
Mutta katsokaahan mitkä värit...... *kuolaa*
Myös 2,5 paksuiset bambu-puikot hommasin lentokonetta silmällä pitäen. Siellä on sit jokunen tunti tehokasta peliaikaa, saas nähdä onko sukat valmiit kun reissu on ohi.
Mutta katsokaahan mitkä värit...... *kuolaa*
torstai 15. syyskuuta 2011
Korsettiprojekti nro 2.
Jottei aika kävisi pitkäksi, on työn alla myös toinen korsetti samanaikaisesti.
Tämän tapauksen ostin kesällä kirpputorilta. Joku myi ulkokirppiksellä korsettiaan ja kun juttelin myyjän kanssa kävi ilmi että se oli hänen artesaaniystävänsä ompelema. Tosi nätisti onkin tehty, kaikki saumat on just eikä melkein, metalliluutettu ja kiristykseen käypä. Vielä kutakuinkin omaa kokoanikin, niin kysäsin sitten että paljonkos maksaa niin myyjä sanoi et "noooh..... jos semmoiset 3€." ...SIIS 3€! Siis sen korsetin tekoon on mennyt aivan älyttömästi kuitenkin aikaa joltakin, koska se on ihan mittojen mukaan tehty, kolme kerroksinen, vuori, välikangas ja päälikangas jotain silkkiä, sit kanttinauhat, nyörit, metalliluut..... et huhhuh, ei todellakaan 3€ arvoinen.
Mutta, jos joku ei tajua omistamiensa esineiden todellista arvoa, niin enkai minäkään sitä kerro. Joten maksoin kiltisti kolme euroa, painuin lähimmän vaatekaupan sovituskoppiin jonkun satunnaisen paidan kanssa ja sovittelin uutta korsettiani. Ja ei, eihän se sit istu yhtään tuosta rinnan yläpuolelta. Ei se ole varmasti istunut sille aikaisemmallekaan omistajalle kovin hyvin, sen verran etukappale on typerästi muotoiltu. Joten, projektihan tästä sitten tuli.
Meinasin ensin vain purkaa etusivusaumoja sen verran että saisin ommeltua siihen kiilapalaset ja sitten jotain samansävyistä kangasta vain tilalle kiilan kohdalle, vähän pitsiä päälle ja sillä hyvä. Alla olevassa kuvassa on ratkottu jo vähän saumoja; vinonauha irroteltu osittain ja tuo rinnan viereinen sauma purettu osittain... Korsetin yläreuna on siis oikealla.
Mutta.... sitten mietinkin että ehkei tää vaaleanpunainen ole oikein muutenkaan mun juttuni, niin poikkesin eilen kangaskaupasta ostamassa siihen kokonaan uudet päälliset. Oranssia Taftia jotain 60cm, hintaa hurjat 3,60€...
Ja jos puran tuon ulkopäällisen pois, joudun leikkelemään takaa nuo kaikki sirkat pois. Mutta ei muuta kun uusi kangaspala siihen vaan, luukuja ja uudet sirkat ja kas kun on hieno. :) Tosin sit joutuu improvisoimaan vuorikankaan kanssa myös jotain...... noh, se on sen ajan murhe. ;) Tässä vielä sisäpuolelta. Vuori on siis ohutta puuvillaa.
Ja jos tuota oranssia kangasta jää yli, niin tuosta voisi vielä tehdä jonkun ihanan hiuskoristejutskankin... olis sit sävy sävyyn... :) Vielä kun olis sit jotkut juhlatkin jossa tälle olisi käyttöä... mut onhan sitä hyvä olla juhlavaatteita kaapissa kaiken varalta, ties vaikka jotkut juhlat vielä joskus tulis. Ja kun eihän yhtä pukua voi käyttää kuin kerran niin... niitä sit on oltava paljon.
Tämän tapauksen ostin kesällä kirpputorilta. Joku myi ulkokirppiksellä korsettiaan ja kun juttelin myyjän kanssa kävi ilmi että se oli hänen artesaaniystävänsä ompelema. Tosi nätisti onkin tehty, kaikki saumat on just eikä melkein, metalliluutettu ja kiristykseen käypä. Vielä kutakuinkin omaa kokoanikin, niin kysäsin sitten että paljonkos maksaa niin myyjä sanoi et "noooh..... jos semmoiset 3€." ...SIIS 3€! Siis sen korsetin tekoon on mennyt aivan älyttömästi kuitenkin aikaa joltakin, koska se on ihan mittojen mukaan tehty, kolme kerroksinen, vuori, välikangas ja päälikangas jotain silkkiä, sit kanttinauhat, nyörit, metalliluut..... et huhhuh, ei todellakaan 3€ arvoinen.
Mutta, jos joku ei tajua omistamiensa esineiden todellista arvoa, niin enkai minäkään sitä kerro. Joten maksoin kiltisti kolme euroa, painuin lähimmän vaatekaupan sovituskoppiin jonkun satunnaisen paidan kanssa ja sovittelin uutta korsettiani. Ja ei, eihän se sit istu yhtään tuosta rinnan yläpuolelta. Ei se ole varmasti istunut sille aikaisemmallekaan omistajalle kovin hyvin, sen verran etukappale on typerästi muotoiltu. Joten, projektihan tästä sitten tuli.
Meinasin ensin vain purkaa etusivusaumoja sen verran että saisin ommeltua siihen kiilapalaset ja sitten jotain samansävyistä kangasta vain tilalle kiilan kohdalle, vähän pitsiä päälle ja sillä hyvä. Alla olevassa kuvassa on ratkottu jo vähän saumoja; vinonauha irroteltu osittain ja tuo rinnan viereinen sauma purettu osittain... Korsetin yläreuna on siis oikealla.
Mutta.... sitten mietinkin että ehkei tää vaaleanpunainen ole oikein muutenkaan mun juttuni, niin poikkesin eilen kangaskaupasta ostamassa siihen kokonaan uudet päälliset. Oranssia Taftia jotain 60cm, hintaa hurjat 3,60€...
Ja jos puran tuon ulkopäällisen pois, joudun leikkelemään takaa nuo kaikki sirkat pois. Mutta ei muuta kun uusi kangaspala siihen vaan, luukuja ja uudet sirkat ja kas kun on hieno. :) Tosin sit joutuu improvisoimaan vuorikankaan kanssa myös jotain...... noh, se on sen ajan murhe. ;) Tässä vielä sisäpuolelta. Vuori on siis ohutta puuvillaa.
Ja jos tuota oranssia kangasta jää yli, niin tuosta voisi vielä tehdä jonkun ihanan hiuskoristejutskankin... olis sit sävy sävyyn... :) Vielä kun olis sit jotkut juhlatkin jossa tälle olisi käyttöä... mut onhan sitä hyvä olla juhlavaatteita kaapissa kaiken varalta, ties vaikka jotkut juhlat vielä joskus tulis. Ja kun eihän yhtä pukua voi käyttää kuin kerran niin... niitä sit on oltava paljon.
Korsettikurssin tekele vol 2.
Korsettikurssistakin lupasin kuvia, joten tässäpä sovite nro 1 tämän hetkisessä kuosissa - ensimmäinen sovite leikattuna. Ylä ja alareunan muodot on vielä ihan hakusessa, ajattelin että siinä sovittaessahan sen sitten näkee että minkä korkuisena se olisi kiva. Joten kaikki on aika tasapaksua pökkelöä vielä.
Ja siis tuo sovitehan on siis puolikkaalle keholle, eli siis napa - selkäranka-akselille. eli koko korsetti tulee siis koostumaan 12 kappaleesta, kuusi kummallekin puolelle. Viimeksi kun tein korsetin niin se koostui yhteensä 7 kappaleesta... et, luvassa paljon iiiiihania saumoja joita voipi viilata uudestaan ja uudestaan..... jei.
Ja siis tuo sovitehan on siis puolikkaalle keholle, eli siis napa - selkäranka-akselille. eli koko korsetti tulee siis koostumaan 12 kappaleesta, kuusi kummallekin puolelle. Viimeksi kun tein korsetin niin se koostui yhteensä 7 kappaleesta... et, luvassa paljon iiiiihania saumoja joita voipi viilata uudestaan ja uudestaan..... jei.
Miekkosen kaulahuivin tilannepäivitys Vol.4 - ja se onkin sit valmis.
Tässäpä lupaamiani kuvia kaulahuivista. Kuten kuvasta näkyy, pitkänsorttinen huivi on kyseessä. Jos laitan sen itselleni niskan taakse ilman kieputuksia, meinaan kompastua. Että jotain.... 3 metriä, 3,5m?
Kyseessä siis Novitan syksy 2011 lehden malli, lankana Novitan Noki, puikot 8. 35 silmukkaa ja ainaoikeaa.
Nuo hapsut tein erilailla mitä ohjeessa, säästin siitä lankarullan jämästä sen verran että jokaiseen 24 tupsaukseen riitti edes yksi pätkä nokea joukkoon. Sitten se Millalanka jota ostin jokunen viikko sitten tässä postauksessa, päätyi myös sopivasti hapsuaineksiksi. Ja vielä vähän sitä mustaa nalleakin jokaiseen, jota ohjeessa oli käytettyä. (Kamera pikkaisen vääristää sävyjä, tuo violetti ei ihan noin räikeää ole, semmoista tumman luumun sävyistä ennemminkin.)
Mielestäni nuo moniväriset hapsut sopii jotenkin tosi kivasti tuohon, kun monivärinen on huivikin. :)
Kyseessä siis Novitan syksy 2011 lehden malli, lankana Novitan Noki, puikot 8. 35 silmukkaa ja ainaoikeaa.
Nuo hapsut tein erilailla mitä ohjeessa, säästin siitä lankarullan jämästä sen verran että jokaiseen 24 tupsaukseen riitti edes yksi pätkä nokea joukkoon. Sitten se Millalanka jota ostin jokunen viikko sitten tässä postauksessa, päätyi myös sopivasti hapsuaineksiksi. Ja vielä vähän sitä mustaa nalleakin jokaiseen, jota ohjeessa oli käytettyä. (Kamera pikkaisen vääristää sävyjä, tuo violetti ei ihan noin räikeää ole, semmoista tumman luumun sävyistä ennemminkin.)
Mielestäni nuo moniväriset hapsut sopii jotenkin tosi kivasti tuohon, kun monivärinen on huivikin. :)
Sukkapuikot lentokoneeseen...?
Kyselempä täälläkin, että onko kukaan koskaan ottanut sukkapuikkoja mukaan lentokoneeseen? ....mietin että siinähän olis hyvin aikaa neuloa vaikka sukat, mutta mikä mahtaa olla lentoviranomaisten kanta? metallisia sukkapuikkoja ei varmastikaan saa viedä, mutta onko bambuiset ok?
Korsettikurssista
Kansalaisopiston korsetintekokurssille menin ilmoittautumaan ja huhhuh… Siis joo, korsetit on ihania, mutta että meidän olisi tarkoitus ommella USEAMPIA sovitteita ennen kuin aletaan edes leikkaamaan oikeaa korsetti-kangasta! Huhhuh… ja kuulemma millimetrin tarkkuudella sitten tehdään kaikki. Jösses! En edes tiennyt mitä "sovite" tarkoittaa, piti ihan ekalla kerralla kysyä asiaa opettajalta että "siis...mikä on sovite...?"
Oon kerran elämässäni ommellut jotain sovitusjuttuja ennen varsinaisen kankaan silppuamista, ja sekin oli kaverin hääpuku… johon siis tein kaavat oikeastaan siis sen kankaan avulla. Ensin oli lakana, sitten lakanaan tehtiin reikä, sitten siitä viitasta leikkaamalla, kuromalla ja nuppineulaamalla ja piirtämällä sai aikaan lopulta kankaiset kaavat yläosaa varten, joiden avulla sitten leikkasin hääpukukankaan silpuksi. Mut… voitte kuvitella et tämmöisten ”harjoitusjuttujen” tekeminen ennen varsinaisen ompelun aloittamista käypi vähän luonnolleni…. pilkun viilaus ei koskaan ole ollut mun juttuni….
Eilen oli toinen kerta kurssia, otettiin mittoja, piirsin kaavat ja leikkasin sovitetta varten kaavat kankaasta. Seuraavat työvaiheet (joita odotan suurella innolla.....) olisi ompelu, sovitus, muokkaus, purku, ompelu, sovitus, muokkaus, purku, ompelu, sov…. kunnes joskus lopulta se pitäisi olla tarpeeksi istuva ja hyvä että voisin alkaa leikkaamaan oikeaa kangasta ja ompelemaan sitä. Teen varmaan jotain ompelujuttua kotonakin että saan vähän vauhdikkaammin sen valmiiksi, ei yhtä korsettia nyt puolta vuotta jaksa vääntää. Tai siis ainakaan minä en jaksa vääntää....
Toisaalta on ihan kiva oikeasti oppia miten korsetti oikeasti pitäisi tehdä. Ja myönnän, helpompihan se on sovitetta purkaa ja ommella uudestaan kun oikeaa ”hienoa” kangasta, purkamisesta saattaa kuitenkin jäädä jotain jälkiä... ja jos se päällikangas on kallista niin.... hyvä vaan jos se ei tuhoudu.
Viimeisimmän korsettini tein hieman yksinkertaisemmin... Valitsin vuorikankaaksi jäykän kankaan, ja kun sain sen istuvaksi, luutin sen, käänsin saumat sisäpuolelle ja ompelin ”hienon päällyskankaan” vaan kiinni suoraan siihen vuorikankaan päälle. Varmaan kauhea etikettivirhe, mutta helpolla ainakin pääsin.
Mutta juuh, yritän ehtiä viikonloppuna räpsimään kuvia niistä sovitteen palasista, niin näette miten homma etenee. :)
Oon kerran elämässäni ommellut jotain sovitusjuttuja ennen varsinaisen kankaan silppuamista, ja sekin oli kaverin hääpuku… johon siis tein kaavat oikeastaan siis sen kankaan avulla. Ensin oli lakana, sitten lakanaan tehtiin reikä, sitten siitä viitasta leikkaamalla, kuromalla ja nuppineulaamalla ja piirtämällä sai aikaan lopulta kankaiset kaavat yläosaa varten, joiden avulla sitten leikkasin hääpukukankaan silpuksi. Mut… voitte kuvitella et tämmöisten ”harjoitusjuttujen” tekeminen ennen varsinaisen ompelun aloittamista käypi vähän luonnolleni…. pilkun viilaus ei koskaan ole ollut mun juttuni….
Eilen oli toinen kerta kurssia, otettiin mittoja, piirsin kaavat ja leikkasin sovitetta varten kaavat kankaasta. Seuraavat työvaiheet (joita odotan suurella innolla.....) olisi ompelu, sovitus, muokkaus, purku, ompelu, sovitus, muokkaus, purku, ompelu, sov…. kunnes joskus lopulta se pitäisi olla tarpeeksi istuva ja hyvä että voisin alkaa leikkaamaan oikeaa kangasta ja ompelemaan sitä. Teen varmaan jotain ompelujuttua kotonakin että saan vähän vauhdikkaammin sen valmiiksi, ei yhtä korsettia nyt puolta vuotta jaksa vääntää. Tai siis ainakaan minä en jaksa vääntää....
Toisaalta on ihan kiva oikeasti oppia miten korsetti oikeasti pitäisi tehdä. Ja myönnän, helpompihan se on sovitetta purkaa ja ommella uudestaan kun oikeaa ”hienoa” kangasta, purkamisesta saattaa kuitenkin jäädä jotain jälkiä... ja jos se päällikangas on kallista niin.... hyvä vaan jos se ei tuhoudu.
Viimeisimmän korsettini tein hieman yksinkertaisemmin... Valitsin vuorikankaaksi jäykän kankaan, ja kun sain sen istuvaksi, luutin sen, käänsin saumat sisäpuolelle ja ompelin ”hienon päällyskankaan” vaan kiinni suoraan siihen vuorikankaan päälle. Varmaan kauhea etikettivirhe, mutta helpolla ainakin pääsin.
Mutta juuh, yritän ehtiä viikonloppuna räpsimään kuvia niistä sovitteen palasista, niin näette miten homma etenee. :)
tiistai 13. syyskuuta 2011
Miekkosen kaulahuivin tilannepäivitys Vol.3
ja saanen juhlavasti ilmoittaa että kaulahuivi on...... *rumpujen pärinää* .... VALMIS!
...mutta kamerassa ei ollut akuissa virtaa, joten kuvaaminen jää toiselle päivälle. Yritän siis huomenna jahka patterit ehtivät tuosta hieman latautumaan... :) ....siitä tuli aika pitkä.... piiiiiiiitkä...... jep, hyvin piiiiiiiiiiiiiiiiiitkä. Mut tosi kiva! <3
...mutta kamerassa ei ollut akuissa virtaa, joten kuvaaminen jää toiselle päivälle. Yritän siis huomenna jahka patterit ehtivät tuosta hieman latautumaan... :) ....siitä tuli aika pitkä.... piiiiiiiitkä...... jep, hyvin piiiiiiiiiiiiiiiiiitkä. Mut tosi kiva! <3
lauantai 10. syyskuuta 2011
Keittiöhuumoria
Huumoria päivään.
Jos ei kananmuna näköisillä patalapuilla saa naamaa muikeeksi, niin ei sitten millään! :)
Nämä löytyi tuolta Jemma-nimisestä vaatekaapista kun kurkistelin pöytäliinakasan alle.Olin jo ihan unohtanut nämä tapaukset. Joskus vuos, pari sitten nämä tein, kun jäi valkoista ja oranssia Novitan Huopanen-lankaa tähteeksi yhdestä toisesta projektista.... ja valkoisesta ja oranssista sai tietysti huono huumorintajuni inspiraation. :)
Patalappujen reunat olen virkannut tollein aaltoilevaksi alun alkaenkin, eli se reuna aaltoilee sillein samaan tapaan mitä paistettujen kananmunienkin kanssa. Ilmiö saatu aikaan tekemällä muistaakseni pylväitä ja kiinteitä silmukoita vaihtelevasti vuorotellen, tyyliin 4 kiinteetä, 2 piilosilmukkaa, 4 kiinteetä, 4 pylvästä, 4 pitkää pylvästä, 4 pylvästä, 4 kiinteää.... että siitä tulee semmoista aaltomaista. Sitten nakattu pesukoneeseen 40 asteen pesuohjelmaan ja kas, huovutetut patalaput tuli valmiiksi.
Jos ei kananmuna näköisillä patalapuilla saa naamaa muikeeksi, niin ei sitten millään! :)
Nämä löytyi tuolta Jemma-nimisestä vaatekaapista kun kurkistelin pöytäliinakasan alle.Olin jo ihan unohtanut nämä tapaukset. Joskus vuos, pari sitten nämä tein, kun jäi valkoista ja oranssia Novitan Huopanen-lankaa tähteeksi yhdestä toisesta projektista.... ja valkoisesta ja oranssista sai tietysti huono huumorintajuni inspiraation. :)
Patalappujen reunat olen virkannut tollein aaltoilevaksi alun alkaenkin, eli se reuna aaltoilee sillein samaan tapaan mitä paistettujen kananmunienkin kanssa. Ilmiö saatu aikaan tekemällä muistaakseni pylväitä ja kiinteitä silmukoita vaihtelevasti vuorotellen, tyyliin 4 kiinteetä, 2 piilosilmukkaa, 4 kiinteetä, 4 pylvästä, 4 pitkää pylvästä, 4 pylvästä, 4 kiinteää.... että siitä tulee semmoista aaltomaista. Sitten nakattu pesukoneeseen 40 asteen pesuohjelmaan ja kas, huovutetut patalaput tuli valmiiksi.
Testailua Novitan langoilla
Tein pari testiä taas tuon Novitan uutukaisen kanssa. Kyseessä on siis Novita Polku.
Olen taistellut sen kanssa jo aikaisemminkin, esimerkiksi tässä vanhemmassa blogimerkinnässäni. Tai tässä tuotakin vanhemmassa merkinnässä...Tämän aamuiset kokeeni liittyivät taas sukkiin. Mulla on siis haaveena ollut jo vuosia saada aikaiseksi sellaiset liukuvärjätystä langasta tehdyt raitasukat. Netissä niitä aina välillä näkee, yleensä tehtynä Noron sukkalangoista. Esimerkkinä vaikka nämä Marjukan blogissa olevat superhienot sukat, jotkut tämmöiset siis haluaisin.
Noh, kun sitten sattui Novita liukuvärjättyä sukkalankaa puskemaan markkinoille, niin pakkohan sitä oli ostaa. Vaan... vaan on se vaan niiiiiiiiiiin ohutta! Tässä Novitan Polkua, puikolla n. 15 silmukkaa ja puikot 2,5mm. Tulitikku on antamassa hieman mittasuhteita... Ja huhhuh.... noiden kahden rivin nypertämiseen mulla meni jo ties kuinka kauan. Joutaisin jo eläkkeelle siinä vaiheessa kun nämä sukat lopulta valmistuisi. Ehei, ei mun hermot tämmöistä näpertelyy kestä.
Noh, toinen kokeilu;
Mustaa Novitan Nalle-lankaa & polkua yhdessä. Puikot 3,5.
Sanotaanko että kyllä tätä jo neuloisi, nopeampaa kuitenkin kuin tuon toisen neulominen ja ei tartte nyhrätä niin paljoa. Mutta.... ei tää niitä mun unelmasukkia kyllä vastaa pätkääkään. :( Tulitikku on taas mittasuhteita tuomassa, huomaatte varmaan et pieni ero siihen pelkkään polulla neulomiseen...
Noh, ehkä teen nämä näin, ostan joskus toisten sitten Noron liukuvärjättyjä lankoja ja teen unelmasukkani joskus toisten sitten. Mutta, onko näitä sukkia järkeä edes sitten tehdä valmiiksi, kun... noh, nämähän muistuttavat olemassaolollaan siitä, että "no, et nyt vielä toteuttanut unelmaasi, mutta teitpähän joutessas tämmöiset rökellykset, koita nauttia unelman korvikkeestasi."
Yksi asia mikä vielä tossa Polussa hämää on sen näennäinen paksuus. Tässä alla olevassa kuvassa vasemmalla musta nalle ja violetti polju kiristämättöminä. Näyttävät lähes saman paksuisilta. Sitten oikealla nalle ja polku kiristettyinä ja kas kummaa kun polku venyy ohueksi kuin pierun kuori.
Polku vaan on ohuempaa kuin miltä se näyttää. Aivan liian ohutta meikäläisen makuun. Nalle vaikuttaa tuon kiristetyn polun rinnalla ihanan paksulta, vaikka Nallekin on mielestäni raivostuttavan ohutta sukkalangaksi...
Argh, en tiedä pitäiskö jatkaa, purkaa vai mitä...
perjantai 9. syyskuuta 2011
Miekkosen kaulahuivin tilannepäivitys Vol.2
Nonni, 2 ja 1/4 osa lankamäärästä käytetty, 3 lankarullaahan mulla siis tätä Novitan uutta Nokea on, joka oli tarkoitus törsätä kokonaisuudessaan tähän huiviin.
Huivissa alkaa olla jo ihan kiitettävästi pituutta, yhdestä kerästä tulee noin metrin verran valmista (35 silmukkaa, ainaoikeeta, puikot 8, ohje Novita syksy 2011), et on tuo jo varmaan reilusti parimetrinen pötkylä... noh, miekkosella onneks on fikaatio pitkiin kaulahuiveihin, että se varmaan on ihan mielissään. :)
Vähän pitää välillä jotain valittaa, ja olkoon se tänään siitä, että noiden lankojen vaihtumiskohdat erottaa edelleenkin helposti...johtuen siitä, että ne sävyjen suhteet ja villamöykkyjen tiheydet ja paksuudet vaihtelee näköjään joka kerässä aika paljon, vaikka samaa sävyä ja samaa värjäyserää ovat vyötteiden mukaan. Noh, eihän se tommoisessa 3 metrisessä kaulaliinassa haittaa, kun ei se kerralla näy niin sillein tasaisena... mut jossain pitkässä neulepaidassa vois vähän häiritä moinen juttu jos vaikka toinen etukappale on sit ihan eri näköinen kuin toinen.
Kuitenkin laatu saman kerän sisällä tuntuis pysyvän samanlaisena koko ajan... mutta neulottavuus on kuitenkin ollut hyvä kaikissa, ihan kivaa neulottavaa ja nopsaan tulee valmistakin. :) Oikein kivaa lankaa kyllä.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Brändätään itseämme!
Jo tovin olen tässä suunnitellut omaa tuotemerkkiä itselleni... miksi? Jaa'a, koska se näyttää siistiltä? Koska muillakin on? Blogi on ollut pystyssä jo vajaan kuukauden, joten joten eiköhän se ole aikakin jo oma tuotemerkki saada? Oon jo niin superjulkkis et mullahan on siis pakko olla oma logo...? .....juuh, totuus löytynee jostain välimaastosta. Mut siis onhan tuommoinen oma tuotemerkki ihan hauska idis kuitenkin. Itserakkaana sikana tulevassa logossani lukee tietenkin vaatimattomasti ja yksinkertaisesti "Maija", siihen tiivistyy kuitenkin kaikki oleellinen.
Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy hyvät ohjeet oman tuotemerkin tekoon Hipun blogista.
Nyt on jo siis materiaalit, logo, kuvatiedostot ja kankaat hommattuna, erikoistulostuspaperit, mutta enää puuttuu mustesuihkutulostin! Enpä olisi uskonut homman siihen kaatuvan, mutta siltä nyt kovasti vaikuttaa.
Joku päivä kun pääsen mustesuihkutulostimen äärelle, niin sitten pääsee taas tämäkin projekti eteenpäin.... sillä aikaa joudun vaan olemaan pelkkä Maija, en brändätty Maija!!!1 Voi mitä draamaa taas...
Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy hyvät ohjeet oman tuotemerkin tekoon Hipun blogista.
Nyt on jo siis materiaalit, logo, kuvatiedostot ja kankaat hommattuna, erikoistulostuspaperit, mutta enää puuttuu mustesuihkutulostin! Enpä olisi uskonut homman siihen kaatuvan, mutta siltä nyt kovasti vaikuttaa.
Joku päivä kun pääsen mustesuihkutulostimen äärelle, niin sitten pääsee taas tämäkin projekti eteenpäin.... sillä aikaa joudun vaan olemaan pelkkä Maija, en brändätty Maija!!!1 Voi mitä draamaa taas...
Kun pyyhkeet pitsireunukset saivat
Pitsit kohtasivat pyyhkeet ja niin valmistui taas yksi juttu.
Te ketkä ette ole lukeneet aikaisempia blogitekstejä, niin nämä pitsithän virkkasin tuossa kesällä eräs kaunis viikonloppu, juurikin näitä pyyheliinoja varten. Tässäpä pikalinkki kyseiseen blogimerkintään, jossa siis on tarkemmin pitsien synnystä.
En tiedä kuinka nuo pitsit olisi oikeiden perinteisten sääntöjen mukaan pitänyt kiinnittää, mut mie surautin ne ompelukoneella kapealla siksakilla. Varmaan meni nyt kaikkien perinnesääntöjen vastaisesti, mut kestävätpähän ainakin kiinni! Mutta nyt siis on pyyhkeet käyttövalmiit. :)
torstai 1. syyskuuta 2011
Miekkosen kaulahuivin tilannepäivitys
Noin metri tehtynä.
Yllättävän kivaa (ja nopeaa) tuota Novitan Noki-lankaa on neuloa, kuvittelin et olis jotenkin hankalaa ja purkautuvaa sorttimenttia, mut ei, ihan hyvin pysyy koossa myös noiden tupsauksienkin kohdalla. :) Tästähän vois neuloa melkein ehkä itsellekin jotain..............kun vaan tietäisi mitä.
Ohje uusimmasta Novitan lehdestä, eli siis Syksy 2011, puikot on 8, silmukoita 35, et ei sinäänsä ihme että tulee aika nopsaan valmista... :) 3 kerää tuohon kaulahuiviin pitäisi mennä, yhdestä kerästä taitaa noin metri valmista tulla.
Pöllö! Ite oot! Enkä!
...ja vaihteeksi syntyi pöllö.
Ja mie kun luulin etten tykännyt tuosta granaattiomenakankaasta, mutta niin siitä pöllö syntyikin. Tosin, syy on tuosta toisessa kankaassa jonka löysin kirpputorilta, se sopi tuon granaattiomenan kanssa paremmin kuin kirkkaanpunaiset joita mulla olis muuten ollut. Silminä on tällä kertaa jotkut vanhat turkin napit, semmoiset kangasjutskat metallitaustalla... hyvät silmät siis. :)
Ja tähän loppuun vielä koko pöllökatras:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)