Aikuisen naisen passipussi

Olin lähdössä reissuun.

Enkä löytänyt kaulapussia mistään. Olin hukannut sen varmaan jonnekin. Joten oli aika ommella uusi.

Ja.... alkuperäinen idea "simppeli suorakulmainen pussukka jossa on vetoketju".......
lähti...
vähän...

lapasesta...

jonnekin? 

Hetkinen!

Mikäs härski pussukka sieltä pilkottaa....?

Sain ystävältäni syntymäpäivälahjaksi passin suojapussin. :D

Saatoin lentokentän tiskillä räväyttää sinivalkoisen römpsän pöytään. Eikä yhdenkään virkailijan ilme edes värähtänyt!  On ne ammattilaisia.

Musta tää oli ihanan vitsikäs lahja. :) Kiitos ihana ystävä! 

Eväskassi

Noni.

Käpälä ylös.

Kuinka monelle teistä on käynyt niin että kun viette eväitä pyörän sarvessa töihin niin....

Muovipussin kahva ratkeaa eväsrasian painosta.

Hupsansaa. 

Ja eväät on pitkin katuja. 

Silloin pitää kysyä itseltään "Sattumaako?" ja tehdä salaliitossa keskenään olevien kuoppien ja töyssyjen kestävä kangangaskassi. 

Joten, kun jatkossa kasaan muutaman muovikipon päällekäin ja vien eväitä töihin pyöränsarvessa kuljettaen...

...ne päätyvät töihin asti tekemättä tuttavuutta asfaltin kanssa. 

Tää kassi on optimoitu että tuommoinen pikkuisen isompi pyöreä rasia just mahtuu sinne pohjalle eikä hölsky ja pääse heittelehtimään. Ja mahtuu parikin päällekäin jos on vaikka sörsselit eri purnukoissa.

Molemmat kankaat on kirpparilta haalittuja jämäpaloja. Kahvat ompelin  tuollein lenkeiksi ihan sillä että niihin voi tunkea vaikka heijastimet molemmille puolille roikkumaan....

Niinkuin esimerkiksi näin movember-henkisesti viiksiheijastimen kera.

Kyllä nyt kelpaa fillaroida töihin. :)

Hama-helmi korvakoruja kypsille aikuisille

Välillä hupsuttaa.

Silloin tarvitaan humoristisia korviksia. 

Tänäänkin mulla oli kaksi ylimääräistä elämää mukana.

(...tänään tuli tarpeen, terkkuja vaan sulle ääliö fillaroija joka et osaa ryhmittyä pyörätiellä oikein... kamikaze-taktiikka ei ole pitkällä tähtäimellä niin hyvä...)

Sitten, TETRIS! 

Jokaisen insinöörin lempparipeli lapsuudesta.

Ja välillä voi vaan kaivata isoksi kasvamista, mut hyvä yks varaelämä olla messissä kuitenkin myös...

Jups. Näillä saa sitä katu-uskottavuutta noissa business-ympyröissä.

Köh köh...

Pallokäsilaukku

Kesä.

...ja 

Kesälaukku.

Nämä kaksi kuuluvat yhteen.

Joten pieni käsilaukku valmistui tuossa.

Kaavat improvisoitu omasta päästä. 

(ei silti näytä mun päältäni, ehe ehe.)

Vuori mustaa satinia, päällinen puuvillaa kirpputorilta.

Kehykset ostettu virosta Karnaluksista joskus vuosia sitten. 

Ihan siis pieni laukku. Lomakko, puhelin, avaimet, huulipuna.... ei mikään massiivinen olkalaukku siis.

Ja ei kun terdelle. ;)

Puumapussukka

Tarvitsin juoksuvyön.

Menin urheilukauppaan.

Töllistelin että tuossapas hyvä idea.

Sais kännyn ja avaimet vyötärölle trikoopussukkaan.

Ai kuinka kiva, ostankin tän, 

paljos tämä makshhhHHEERRANJUMALA! 

Joten kotiin, 

laatikoiden penkomista 

ja 

tovi ompelemista. 

And behold, it's puuman juoksupussukka.

Törkeää plagiointia. 

Tiedän. 

Häpeän.

Mutta miten näppärästi kännyni sinne mahtuu. Kaupan versio oli aika pinkeä.

Ja kierrätystäkin harrastin:

Trikoo: 

vanhoja ompelusjämiä vuosien takaa.

Kuminauha: 

irrotettu jostain vanhasta tuotteesta, en muista mistä.

Remmi ja lukot ja säätömuoviosajutut:

Vanha reppu

 Vetoketju sentääs on uus... mut laatikon pohjalta.

Mut eipähän tartte salilla ja pyöräillessä enää ihmetellä minne sen puhelimen tunkisi kun urheiluvaatteissa ei ole taskujakaan...

Uuuuuh mitkä korvakorut!

Sain ehkä hienoimmat korvakorut ikinä joululahjaksi veljeltä. 

Ampumaradan yhteydessä oli kuulemma kauppoja. Ja nämä on semmoisesta. 

Mikä loistava idea joltain käsityöläiseltä! 

Hylsyjä jos jotain ampumaradalta varmasti saa niin paljon kuin vain haluaa.

Nää on niiiiiin päheet! <3 Kiitos!

Ihan vaan yhden join.

Ystävän syntymäpäivä.

Ja itsetehdyt korut.

Pitihän siitä pari kuvaa ottaa. :)

Hopeasavikurssilla väkertelin tämmöisetkin.

Kerroinkin jo aiemmin aiheesta ja kurssista tässä vanhemmassa postauksessa.

Nää on kivat. Tykkään kyllä. 

Yksinkertaiset mutta näyttävät. 

Innostuin myös tällä viikolla askartelemaan kaltaiselleni viininystävälle sopivat korvakorut. ;)

 Tällein tipattoman tammikuun (niin minkä?) korvakorut.

Tarvikkeet: 

Pari valkkarikorkkia, parsinneula, korupiikki, kunnon liimaa ja 15 minuuttia ylimääräistä aikaa. 

Nämä täytyy joku kerta laittaa korviin roikkumaan kun seuraavan kerran lähtee pubiin istuskeleen.

Skumppapullon korkeista sais tietysti sopivat korvikset esim. vapuksi... hmmm. 

Pitääkin pitää mielessä! 

Hopeasavikurssia

Kansalaisopiston hopeasavikurssilla tuli oltua.

Materiaali ei ollut mitään helpointa. 

Hyvin paljon samantapaista kuin savitöiden tekeminen.

Mutta koska teet savitöitä nyhräten millimetrin osien kera? Että parhaimmat työkalut on sukkapuikon pää, kirurginveitsi ja hammastikku?

Eli todellista Nyhräämistä. 

Mutta nämä kaikki yhtenä lauantaina syntyivät.

"Tuohi"

"Jämät"

"Lonkero"

Ja sama "lonkero" toiselta puolelta...

Sitten korusetti, kieputeltua hopealankaa + siveltävää hopeasavea sörpöteltynä solmuilujen lomaan. 

"Lumikengät"

Muottien avulla työstetyt. 

Eli ensin oikeasta napista muotti ja siihen sit hopeasavea.

"Nappikorvikset"

Ja ihan vaan "Käsi."

Ehkä vielä joskus uudelleen. :)

Pari "making of"-kuvaa vielä.

Vasemmanpuoleinen ja keskimmäinen on jo olleet poltossa, mut jämä on vasta menossa.

Noin vaaleita ne siis olivat uunista pois ottaessa, mutta mää patinoin noi kaikki "paiston" jälkeen rikki.....rikkiliemellä.. rikki... jollain. Nestemäiseltä pierulta haisevaa mömmöö millä nyt patinoidaan hopeaa.

Ja alla sormus työnalla.

Oikean kokoisen putken & paperin ympärille vaan muotoillaan ja sitten poltetaan se paperiputken kera jolloin paperi palaa pois ja jäljelle jää vain pelkkä hopea.

Paperina oli ihan perinteinen post it-lappu. :D 

Mutta tämmöistä tänään. Mitähän sit huomenna...

Pikkujoulujen pikku paljettilaukku

Firman pikkujoulut lähestyy. 

Halusin uudet korkokengät ja päätinpä tilata elämäni ensimmäisen kerran kenkiä netistä.

Innostuin.

Klik klik klik.... ja 

...Tilasin 11 paria...

.

.

.

:D

Lähti ehkä vähän lapasesta?

Paketti oli niin iso että ei varmaan tavallisen auton peräkonttiin olisi edes mahtunut. Onneksi oli farmari... :D 

Hahha... :D 

No, palautin suurimman osan. 

Mutta katsokaa! 

Voihyväpyhäpyllysentään!!

Aaaah... Kukkaroni kiljui kauhusta, mitä innosta, järkeni... taisi olla vaan sanaton. 

Aaah....! 

Nämä niin yhdistän tähän nahkamekkooni. 

Vaan. Käsilaukku. 

Eihän tämä mun repaleinen nahkalaukkuni mätsää nyt yhtään tämmöisten paljettiunelmakenkien kanssa, joten... oli aika tehdä uusi laukku.

 Joku semmoinen joka on enempi bling blingiä!

Kangas eurokankaasta, ommeltu vaan pussukka ja saumat töröttää sisäpinnalla. 

Ei siis mitenkään loputtoman siististi tehty (kaukana siitä), mutta ulkopäin kelpaa kyllä pikkujoululaukusta vallan hyvin. :) 

Ja uskotteko paljonko tämä tuli maksamaan? Eurokankaasta 15 cm paljettikangasta maksoi noin 4,50€ ja joku laatikonpohjalta löytynyt vetoketju niin laukun hinnaksi tuli ehkä yhteensä 2,50€.   

Eipä uskoisi. 

Metallilenksujuttu on semmoisesta messuilla aina jaettavista avainnauhajutuista. Joku mauton kaulanauha makasi yks päivä maassa.. pakkohan se oli mukaan ottaa, hyvä metallinen klipsutin. ;)

...vaan mitähän loppukankaasta tekisi? 

Viiksi-heijastimia ja Movenber!

Movember!  

<3

Koska en ole mies, en voi viiksiä kasvattamalla osallistua... 

Mutta ei hätää - onneksi olen luova ja keksin heti kuinka otan ilon irti viiksiteemasta! Eli nyt jos koskaan on elämäsi tilaisuus ostaa pähee VIIKSI-heijastin allekirjoittaneelta! 

Valmistettu kierrätysmateriialeista (paitsi heijastinkangas on uutta ja toimivaa tietty) ja jokainen on uniikki. 

10 eurolla saat moisen postissa kotiisi, ja jokaisesta myydystä heijastimesta lahjoitan 5 euroa Movenberin taustalla olevalle syöpäsäätiölle. Lisätietoja voi kysellä kommenttikentässä ta laita sähköpostia maija.bloggaa (a) gmail.com. 

  

Lahjoittaa voi tietysti muutenkin ilman ostopakkoa esimerkiksi Mo Sista-sivuillani.

<3

Heijastavat Hipsterit

On aika hipsteröityä.

 

No, ei ehkä, mutta huumoria siitä ilmiöstä saa ainakin revittyä, kuten edeltävässä blogipostauksessakin oli aiheesta revitty huumoria vauvan pipon muodossa.

Se on meinaan täällä taas, syksy ja pimeys. Ja sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa: aika tehdä uusia heijastimia.

 

 

 

 

 

 

 Tällä kertaa kokeilin hyödyntää kangasliimaa ja tein muutaman testiheijastimen näin alkuun nähdäkseni kuinka heijastinkangas tarraa kiinni farkkukankaaseen. Ja hyvinhän se tuntui tarraavan, eivät ainakaan vielä ole irronneet.

 

 

 

 

 

 

Materiaalit on kierrätystavaraa, kangas on vanhoista farkuista ja nauhat kaikki uusista vaatteista kertyneitä ripustusnauhoja. Tässä taloudessa mitään käyttökelpoista ei heitetä pois... ;) Maailma on erilainen vakioväkrääjän näkökulmasta

 

Liituraitainen kesämekko

 

Tulin viimeinkin tilanneeksi Joka Tyypin kaavakirja 2:n.

 

 

Ja ensimmäisenä kokeiluun pääsi "Raglanhihainen mekko".

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liituraitakangas on ohutta ja kepoisaa viskoosia, joka on eurokankaan palalaarista napattu...

 

 

 

 

 

 

En tehnyt tähän ollenkaan saumaa rinnan alle, mikä ohjeissa oli. Leikkasin ihan yhtenäisenä etukappaleen ylä- ja alaosan, koska tämmöisiä mekkoja tykkään pitää tuommoisen leveämmän kuminauhavyön kanssa kuitenkin.

 

Mut tämmöinen se siis on ilman sitä vyötä.

 

 

 

 

 

 

Mutta tää niin kaipasi vielä jotain yksityiskohtaa itseensä, joten tein pienen ruusukkeen...

 

 

 

 

 

 

Ympyrän muotoiseksi leikeltyjä jämäkankaiden palasia, lankaa, neula, nappi, koristenauhoja ja taakse yksi hakaneula....  niistä on rintakoriste tehty.

 

 

 

 

 

 

...tosin tuosta ruusukkeesta tulee vaan mieleen koko ajan semmoinen koiranäyttelyiden sertifikaattirusettijuttu.... mut hei, oon niin A-luokan narttu et miks mulla EI vois olla sertiä siitä rintapielessä muistuttamassa? ;) Et minä kannan kyl sertini ylpeydellä. Tee sinäkin niin.