Hän, eli Minä, suuri väkertelijä, on kuolevainen.
Tästä todisteena syntymäpäivä.
...eikun hetkinen, onhan kuolemattomillakin sentääs Syntymäpäivä!!
...eli, ehkä olenkin kuolematon?!?! Nooh, aika näyttää. ;)
Kuitenkin, työkaverini näyttivät lähinnä lapsilta karkkikaupassa kun mäjäytin tämmöisen kaunokaisen aamukahvipöytään. He suorastaan tärisivät innosta, kuola suupielestä valuen, kädet lautasia hapuillen, kynnet pöytään napuillen ja....lusikat nyrkkiin puristuen... ..no jotain sellaista kuitenkin...
Tosin, "työkaverini"-termi on ihan liian laimea, haluaisin sanoa aina "työystäväni", sillä he vaan niin mahtavia ihmisiä, joilta saa aina tukea ja apua kun sitä tarvitsee. Toisaalta, koko työ-sanan voisi jättää pois. Eli, Ystäväiseni, olette ihania, ja tämä kakku oli nimenomaan teille ja teidän iloksi leivottu. <3
....ja hyvinhän se kakku näytti maistuvan. Sisällä mansikka-tuorejuusto-kermatäyte suklaisilla kakkupohjakerroksilla höystettynä. Päällinen puna-valkoiseksi marmoroitua marenkia, sokerivoikreemiä unohtamatta. ja myös mustat koristeet olivat marenkia! :)
Kuola valuu.....
VastaaPoista