Kansalaisopiston korsetintekokurssille menin ilmoittautumaan ja huhhuh… Siis joo, korsetit on ihania, mutta että meidän olisi tarkoitus ommella USEAMPIA sovitteita ennen kuin aletaan edes leikkaamaan oikeaa korsetti-kangasta! Huhhuh… ja kuulemma millimetrin tarkkuudella sitten tehdään kaikki. Jösses! En edes tiennyt mitä "sovite" tarkoittaa, piti ihan ekalla kerralla kysyä asiaa opettajalta että "siis...mikä on sovite...?"
Oon kerran elämässäni ommellut jotain sovitusjuttuja ennen varsinaisen kankaan silppuamista, ja sekin oli kaverin hääpuku… johon siis tein kaavat oikeastaan siis sen kankaan avulla. Ensin oli lakana, sitten lakanaan tehtiin reikä, sitten siitä viitasta leikkaamalla, kuromalla ja nuppineulaamalla ja piirtämällä sai aikaan lopulta kankaiset kaavat yläosaa varten, joiden avulla sitten leikkasin hääpukukankaan silpuksi. Mut… voitte kuvitella et tämmöisten ”harjoitusjuttujen” tekeminen ennen varsinaisen ompelun aloittamista käypi vähän luonnolleni…. pilkun viilaus ei koskaan ole ollut mun juttuni….
Eilen oli toinen kerta kurssia, otettiin mittoja, piirsin kaavat ja leikkasin sovitetta varten kaavat kankaasta. Seuraavat työvaiheet (joita odotan suurella innolla.....) olisi ompelu, sovitus, muokkaus, purku, ompelu, sovitus, muokkaus, purku, ompelu, sov…. kunnes joskus lopulta se pitäisi olla tarpeeksi istuva ja hyvä että voisin alkaa leikkaamaan oikeaa kangasta ja ompelemaan sitä. Teen varmaan jotain ompelujuttua kotonakin että saan vähän vauhdikkaammin sen valmiiksi, ei yhtä korsettia nyt puolta vuotta jaksa vääntää. Tai siis ainakaan minä en jaksa vääntää....
Toisaalta on ihan kiva oikeasti oppia miten korsetti oikeasti pitäisi tehdä. Ja myönnän, helpompihan se on sovitetta purkaa ja ommella uudestaan kun oikeaa ”hienoa” kangasta, purkamisesta saattaa kuitenkin jäädä jotain jälkiä... ja jos se päällikangas on kallista niin.... hyvä vaan jos se ei tuhoudu.
Viimeisimmän korsettini tein hieman yksinkertaisemmin... Valitsin vuorikankaaksi jäykän kankaan, ja kun sain sen istuvaksi, luutin sen, käänsin saumat sisäpuolelle ja ompelin ”hienon päällyskankaan” vaan kiinni suoraan siihen vuorikankaan päälle. Varmaan kauhea etikettivirhe, mutta helpolla ainakin pääsin.
Mutta juuh, yritän ehtiä viikonloppuna räpsimään kuvia niistä sovitteen palasista, niin näette miten homma etenee. :)
Heh! =) Ja aatteleppa joulun jälkeen niitä kiloja jotka vyötärölle on kertynyt. Siinä pääsee nopeasti tekemään uutta sovitetta (tai sitten pysyy hyvin tiukasti ruokavaliossaan, ettei tartte tehdä uutta sovitetta!) ;)
VastaaPoista