Saippuaa ja laudeliinoja

Viime keväänä innostuimme ystävien kanssa väkertelemään saippuaa oikein urakalla eräänä nättinä viikonloppuna.

( Ja nyt sitten alkaa pitkä tarina. Jos se tylsisyttää, suosittelen siirtymään reippahasti alaspäin koska siellä on sitten kuvia. :) )

Kaikkihan siis lähti siitä kun minä taas olin seikkaillut googlen ihmeellisessä maailmassa ja sattunut lueskelemaan artikkelin itse tehdystä saippuasta. Noh, yllytin virkkausseuralaisia kokeilemaan asiaa kanssani ja niinpä me noin vuosi sitten väkertelimme valmiista saippuamassasta saippuoita.

Valmis saippuamassa on siis semmoista kirkasta valmismassaa, joka paloitellaan vaan kattilaan, sulatetaan miedolla lämmöllä, lisätään halutut värit, tuoksut, koristeet jne ja sitten kaadetaan muottiin, ja leikataan seuraavana päivänä palasiksi.

Noh, lyhyesti, niistä tuli aivan kammottavia. Koko valmissaippuamassalla leikkiminen oli vertauskuvallisesti kuin keskiaikainen herrasmies, joka peseytymistä vältellen lisäsi vain uutta ja uutta hajuvettä itseensä. Mut ei se sitä pahaa ja kitkerää ominaishajua peitä vaikka kuinka lisäisi jotain muuta hakua siihen lisäksi. Varsinkin kahvisaippuamme oli todella menestys, sillä kahvimpurut + valmis saippuamassa = epäeuklidisen hirvittävä yhdistelmä. Ne hajut jotenkin yhdessä muodostivat ihan uuden ulottuvuuden pahalle hajulle..... en suosittele valmista saippuamassaa kenellekään.

Noh, tästä takaiskusta masentuneena käännyin sitten uudestaan internetin ihmeelliseen maailmaan ja löysin kuinka ihmiset tekee itse saippuaa, siis perinteisesti öljyjen ja lipeän avulla. Innoissani tilasin Saara Kuhan kirjoittaman Saippuaa-kirjan alkukeväästä 2011 ja siitä se sitten lähti.

Olen nimittäin atoopikko, ja talvisin kädet on aika kuivat muutenkin, niin ajatus saippuasta ilman lisä-, säilöntä-, hajuste- ja väriaineita alkoi kuulostamaan ihan kivalta. Siis oikeasti minä tiedän Mitä saippuassani on! Aika hurjaa. Ja sit kun asiaa lueskeli lisää, niin oikeasti, perussaippuaan ei tarvitse mitään muuta kuin öljyä/rasvaa, vettä ja lipeää ja kas, saippua on valmista. Sen sijaan, katsokaapa huviksenne kaupan saippuan tuoteselostetta... löytyykö oikeasti mistään saippuaa jossa olisi vain 3 ainesosaa???

Noni, se vaahtoamisesta, näin saippuatermejä käyttäen. Mennäänpäs itse asiaan.

Tänään valmistui ensinnäkin laudeliina, itseasiassa parikin kappaletta semmoisia noin 2m pitkiä, 100% pellavaa olevia liinoja. Ne on kuvausrekvisiittana seuraavissa kuvissa... :)

Tässä ennen silitystä. Kutistui meinaan pesussa aika kivasti, suosittelenkin pesemään pellavajutut ennen ompelua! :)

Sitten, viime heinäkuussa valmistin yhden kaverin kanssa saippuasatseja. En kerro kuinka saippuan valmistaminen käytännössä tehdään, koska siitä löytyy hyviä kuvasarjoja netistä googlettamalla, tai sitten tuosta Kuhan Saippuaa-kirjastakin löytyy selkeät ohjeet. HUOM! Natriumhydroksidi eli tuttavallisemmin LIPEÄ on oikeasti ihan älyttömän VAARALLISTA ainetta! Käsittele varoen! Suojalasit! Kumihanskat! Ilmastointi kuntoon! Pitkät hihat! Ja saippuamassakin todella polttaa, nimimerkillä Se ei ole herpes vaan saippuamassan hipaisusta tullut palovamma, kun pyyhkäisin hihalla nenänpieltä kun sitä kutitti ja hanskan varressa oli vähän roiskeita siinä sillein niinku...

Manteli-Hunaja-saippua

kookosrasvaa 150g
rypsiöljyä 150g
oliiviöljyä 200g
vettä 140g
lipeää 71g

+ mikrossa juoksevaksi lämmitettyä hunajaa noin 2-3 tl, lisätty kiisselivaiheessa.
+ mantelijauhetta noin 2 tl puolikkaaseen satsiin (marmorointi), myöksin kiisselivaiheessa.
+ 1-2 tl kaurahiutaleita.

Maito-Kaura-Hunaja-saippuaa

500g oliiviöljyä
125g maitoa
64g lipeää
3 tl kaurahiutaleita
25g hunajaa

Jouluista Vahinkosaippua

40g kookosrasvaa
430g rypsiöljyä *
30g risiiniöljyä
125g vettä
65g lipeää

+ Jauhettua inkivääriä 1 tl
+ jauhettua neilikkaa 1 tl
+ Karpalon ja kinuskin makuista mustaa irtoteetä 1 tl kiisselivaiheessa massan joukkoon sekä muutama teelusikallinen massan pinnalle ripoteltuna.

* = Tämä piti olla Saippuaa-kirjassa ohjeistettua Paranneltua oliiviöljysaippuaa, mutta epähuomiossa tähän tulikin laitettua rypsiöljyä oliiviöljyn sijaan. Rypsiöljyllä on eri saippuoitumiskerroin kuin oliiviöljyllä, ja itseasiassa tähän olisi sitten pitänyt laittaa enemmän lipeää kuin mitä siihen sitten tuli laitettua (tajusimme erheemme vasta kun saippua oli muotissa.). Mutta ei se onneksi vaarallista näin päin ole (=liian vähän lipeää). Jos liepää sen sijaan olisi liikaa, niin sitten saippua olisi ollut käyttökelvotonta ja lentänyt roskiin ihan turvallisuussyistäkin!

Tämä oli leikatessa (noin vuorokauden kuluttua muotittamisesta) tosi TOSI pehmeää, mutta nyt puolisen vuotta muhittuaan tuntuu kovettuneen mukavasti ja pintaan on tullut jopa nätti hapettunut saippuakerroskin. Se ei ole vaarallista, ja sen voisi veistää pois, mutta mie jotenkin tykkään siitä enkä aio sitä poistaa siitä...


Viime keväällä ekaa kertaa kun saippuoita teimme, olimme kaikki niin tohkeissamme ja innoissamme ettei kenellekään tullut mieleen kirjoitella mitään reseptejä ylös... mutta suurin osa siitä Saippuaa-kirjasta kuitenkin on, ehkä hieman sovellettuina... mutta reseptejä en osaa enää sanoa, sorkkelis porkkels.

Mutta siis,

Tervasaippuaa

Tämä saippua sisältää ihan aitoa hautatervaa (multa löytyy kaapeista todellakin kaikkea...) ja koristeena hivenen unikonsiemeniä, eli siis nuo mustat pienet pallerot tuolla massan joukossa.

Paranneltua oliiviöljysaippuaa

ja ihanan rouheaa Suolasaippuaa, jossa on merisuolaa noin 1,5kg joukossa....

 ....

Ja kun saippuoista puhutaan, laitanpa tähän loppuun vielä sokeriksi pohjalle reilu vuosi sitten tekemäni saippua-astian.

Kansalaisopiston paperisavi-viikonloppukurssilla tuo syntyi. Etanakin! <3

Se palaa sittenkin!

Nimittäin ompelukoneeni lamppu! Ah tätä ihanuutta! Johan se varmaan 2 tai 3 vuotta on pimeänä ollutkin kun kaupoista ei silloin uutta lamppua löytynyt aktiivisesta metsästyksestä huolimatta. Mutta nyt! Nyt se löytyi! Ah, mikä ilon päivä! Piti ihan tännekin tulla asiaa hehkuttamaan, ja pahoitteluni kun mitään järkevämpää päivitettävää ei ole. Mutta nyt takaisin virkkuukoukun äärelle.

Apropoo, jos vaikka sattumalta olis neulonut jonkun vaatekappaleen, ja nyt se käpristelee typerästi reunoiltaan, niin miten se joku höyrytys tms toimii oikein? Jossain ohjeessa oon mielestäni jonkun semmoisen termin nähnyt.... ja jos jotain muitakin ideoita löytyy niin otetaan mielellään vastaan. :) Oon enempi näitä sukka-lapas-ihmisiä et ei pahemmin oo isompia juttuja tullut tehtyä...

Hillo-Sipulin uusi elämä

Tervetuloa!

Tämänkertaisessa jaksossamme Hillo-Sipuli Purkki oli tyytymätön ulkomuotoonsa ja hakeutui muodonmuutoksen asiantuntijan pakeille. Ja kukas sen parempi asiantuntija kuin Murja muodonmuutos-sarjamme pääkirurgi Maija. No, Maijahan antoi heti alkuun mikrokuorinnan yhdistettynä kemiaaliseen kuorintaan ja niin pääsimme eroon pigmenttiläiskistä. Ne olikin aika tiukassa, oikein liimattu. Ja niissä oli vielä kuvoina hillosipuleitakin! Varsinaiset maksaläiskät todellakin.

No tämän jälkeen entistä ehompi ulkomuoto saatiin laittamalla pääkoppa vaihtoon, itseasiassa päässä oli reikä joten mehän emme semmoisella lärpäkkeellä enää mitään tehneet. Tämmöinen avonaisempi ja hengittävämpi malli sitäpaitsi pukee Hillo-Sipuliamme paljon paremmin.

Nyt kun muodonmuutos oli tehty, oli aika lähteä hieman shoppailemaan jotain muodikasta päällepantavaa. Ja näin pikkujoulukauteen sopivasti tuommoinen lyhyehkö pikkumustahan sopi kuin nappi otsaan.

Kimppaan vielä rusetti sukkanauhan reunaan ja mummon vanha perintönappi kuontaloa koristamaan ja kah, kyllä taas Hillo-Sipulin taas kelpaa.

Hillo-Sipulin itsemurhariski tosin on nyt kohonnut, se kasvojenkohotus ja uusi nenä kun ei pelastanut Hillo-Sipulin anoppisuhteita. Noh, kaikkea ei voi saada.

Idean Hillo-Sipuli sai tietystikin lueskeltuaan Annukan ihanista purnukoista. <3

Näitä polkuja tallaan kai viimeiss....

Itsenäisyyspäivän kunniaksi, minä ja polku olemme viimein ystäviä!

Kun katsotte
tarkkaan,
huomaatte tämän;
kaiken keskeltä
avautuu aina
polku
jota kulkea;
polku, joka johdattaa
kohti uutta.

Hahtuvaa hamaan tulevaisuuteen

Aiiiivan ihanan väristä hahtuvalankaa tuli ostettua syksyllä Tallinnasta. Mutta mitä ihmettä tästä voisi tehdä??

Vinkkejä otetaan vastaan... ja ei, "huovutetut tumput" ei nyt ole oikea vastaus. Eikä perus huopatöppösetkään tule kysymykseen, vaan jotain vähän erikoisempaa. Apuva?  :)

P.s. Tuleeko kellekään muulle mieleen violetti suolisto tuosta keskustasta....? Tai sit aivot ja harmaa massa...? Jooh...niin...






Ja tähän postauksen loppuun boonuksena joskus viime, vai toissa, vai jo sitä edeltävänä talvena väkertämäni korvikset...


Näiden kanssa kulkiessa tuntuu siltä kuin ei koskaan kasvaisi isoksi!

Ja sitten vähän hillitympää tyyliä, lumihiutaleiden muodossa.

Kyseessä siis on HAMA-helmet (tai itseasiassa niiden jotkut halvat kopiot marketista ostettuna) ja silitysraudalla ykkösellä tahi kakkosella leivinpaperin läpi vähän silitelty.... ja sit hopealangasta lenkki ja korviskoukut ja kas, älykäs look on taas saavutettu.

Korsettikurssin tekele vol. 5

Korsettikin edistyy. Plansetti ommeltu ja laiteltu paikoilleen.

Nyt piti jo päälikangaskin viritellä tuohon kivasti jotta sen sai tuonne sisään ujuteltua nätisti.

Sisäpuolelle ompelin myös päälikankaasta tuollaiset kaistaleet, koska muuten on riski että se näkyy tuolta plansetin lenkkien tahi tappien lomasta tuo vuorikangas, ja sellaista valkoista pilkettä tissien väliinhän me emme halua, emmehän?

Noh, luita on aika roimisti... olin näköjään laskenut väärin luiden määrän, jäi kahdet uupumaan kokonaan. Onneksi on kiepillä spiraaliluuta muutama metri, sain siitä napsastua korvaavat pätkät. Tuli hääpuvuksi nimittäin ommeltua semmoinen kiva korsettimekko, niin siitä jäi vähän luuta ylimääräistä....

...mutta kuitenkin. Edistyy, edistyy...hitaasti, mutta edistyy kumminkin. Pitää pari saumaa vielä purkaa ja vähän muokkailla ompeluksia uusiin kohtiin, mutta aika vähällä muokkailuilla kuitenkin pärjännen. 

Risutipu jos toinenkin

Nyt on ollut niin mahdottoman kiirusta etten ole oikeastaan ehtinyt tekemään mitään. Tai, no joo, olen, mutta en niin paljon mitä yleensä.

Viime viikonloppuna oli kansalaisopistolla Muotoile Koivunrisuista-viikonloppu (jossa olin vain perjantaina ja lauantaina, sunnuntai jäi väliin firman pikkujoulujen jälkimaininkien takia...)

Mutta, syntyi siellä tämmöisiä. Kuvia oli vaikea jotenkin saada järkeviksi, mutta ymmärtänette kuitenkin mistä on kyse. Tämä herraslintu (jolla on leukaparta Movemberin kunniaksi) on nimenltään Gynther...

 

Lähikuvaa Gyntherin letitetyistä siivistä

Sit jonkinsorttinen pullasorsavati.

Ovikranssejakin tuli jokunen tehtyä, mut niitä en jaksanut kuvata.. Mut nytpä on tekniikka kuitenkin tiedossa, ehkäpä ensi keväänä tulee paremmalla ajalla tehtyä sit jotain jännää vielä. :)