Keittiöhuumoria

Huumoria päivään.
Jos ei kananmuna näköisillä patalapuilla saa naamaa muikeeksi, niin ei sitten millään! :)

Nämä löytyi tuolta Jemma-nimisestä vaatekaapista kun kurkistelin pöytäliinakasan alle.Olin jo ihan unohtanut nämä tapaukset. Joskus vuos, pari sitten nämä tein, kun jäi valkoista ja oranssia Novitan Huopanen-lankaa tähteeksi yhdestä toisesta projektista.... ja valkoisesta ja oranssista sai tietysti huono huumorintajuni inspiraation. :)

Patalappujen reunat olen virkannut tollein aaltoilevaksi alun alkaenkin, eli se reuna aaltoilee sillein samaan tapaan mitä paistettujen kananmunienkin kanssa. Ilmiö saatu aikaan tekemällä muistaakseni pylväitä ja kiinteitä silmukoita vaihtelevasti vuorotellen, tyyliin 4 kiinteetä, 2 piilosilmukkaa, 4 kiinteetä, 4 pylvästä, 4 pitkää pylvästä, 4 pylvästä, 4 kiinteää.... että siitä tulee semmoista aaltomaista. Sitten nakattu pesukoneeseen 40 asteen pesuohjelmaan ja kas,  huovutetut patalaput tuli valmiiksi.

Testailua Novitan langoilla

Tein pari testiä taas tuon Novitan uutukaisen kanssa. Kyseessä on siis Novita Polku.

Olen taistellut sen kanssa jo aikaisemminkin, esimerkiksi tässä vanhemmassa blogimerkinnässäni. Tai tässä tuotakin vanhemmassa merkinnässä...

Tämän aamuiset kokeeni liittyivät taas sukkiin. Mulla on siis haaveena ollut jo vuosia saada aikaiseksi sellaiset liukuvärjätystä langasta tehdyt raitasukat. Netissä niitä aina välillä näkee, yleensä tehtynä Noron sukkalangoista. Esimerkkinä vaikka nämä Marjukan blogissa olevat superhienot sukat, jotkut tämmöiset siis haluaisin.

Noh, kun sitten sattui Novita liukuvärjättyä sukkalankaa puskemaan markkinoille, niin pakkohan sitä oli ostaa. Vaan... vaan on se vaan niiiiiiiiiiin ohutta! Tässä Novitan Polkua, puikolla n. 15 silmukkaa ja puikot 2,5mm. Tulitikku on antamassa hieman mittasuhteita... Ja huhhuh.... noiden kahden rivin nypertämiseen mulla meni jo ties kuinka kauan. Joutaisin jo eläkkeelle siinä vaiheessa kun nämä sukat lopulta valmistuisi. Ehei, ei mun hermot tämmöistä näpertelyy kestä.

 Noh, toinen kokeilu;

Mustaa Novitan Nalle-lankaa & polkua yhdessä. Puikot 3,5.

Sanotaanko että kyllä tätä jo neuloisi, nopeampaa kuitenkin kuin tuon toisen neulominen ja ei tartte nyhrätä niin paljoa. Mutta.... ei tää niitä mun unelmasukkia kyllä vastaa pätkääkään.  :( Tulitikku on taas mittasuhteita tuomassa, huomaatte varmaan et pieni ero siihen pelkkään polulla neulomiseen...

Noh, ehkä teen nämä näin, ostan joskus toisten sitten Noron liukuvärjättyjä lankoja ja teen unelmasukkani joskus toisten sitten. Mutta, onko näitä sukkia järkeä edes sitten tehdä valmiiksi, kun... noh, nämähän muistuttavat olemassaolollaan siitä, että "no, et nyt vielä toteuttanut unelmaasi, mutta teitpähän joutessas tämmöiset rökellykset, koita nauttia unelman korvikkeestasi."

Yksi asia mikä vielä tossa Polussa hämää on sen näennäinen paksuus. Tässä alla olevassa kuvassa vasemmalla musta nalle ja violetti polju kiristämättöminä. Näyttävät lähes saman paksuisilta. Sitten oikealla nalle ja polku kiristettyinä ja kas kummaa kun polku venyy ohueksi kuin pierun kuori.

Polku vaan on ohuempaa kuin miltä se näyttää. Aivan liian ohutta meikäläisen makuun. Nalle vaikuttaa tuon kiristetyn polun rinnalla ihanan paksulta, vaikka Nallekin on mielestäni raivostuttavan ohutta sukkalangaksi...

Argh, en tiedä pitäiskö jatkaa, purkaa vai mitä...

Miekkosen kaulahuivin tilannepäivitys Vol.2

Nonni, 2 ja 1/4 osa lankamäärästä käytetty, 3 lankarullaahan mulla siis tätä Novitan uutta Nokea on, joka oli tarkoitus törsätä kokonaisuudessaan tähän huiviin.

Huivissa alkaa olla jo ihan kiitettävästi pituutta, yhdestä kerästä tulee noin metrin verran valmista (35 silmukkaa, ainaoikeeta, puikot 8, ohje Novita syksy 2011), et on tuo jo varmaan reilusti parimetrinen pötkylä... noh, miekkosella onneks on fikaatio pitkiin kaulahuiveihin, että se varmaan on ihan mielissään. :)

Vähän pitää välillä jotain valittaa, ja olkoon se tänään siitä, että noiden lankojen vaihtumiskohdat erottaa edelleenkin helposti...johtuen siitä, että ne sävyjen suhteet ja villamöykkyjen tiheydet ja paksuudet vaihtelee näköjään joka kerässä aika paljon, vaikka samaa sävyä ja samaa värjäyserää ovat vyötteiden mukaan. Noh, eihän se tommoisessa 3 metrisessä kaulaliinassa haittaa, kun ei se kerralla näy niin sillein tasaisena... mut jossain pitkässä neulepaidassa vois vähän häiritä moinen juttu jos vaikka toinen etukappale on sit ihan eri näköinen kuin toinen.

Kuitenkin laatu saman kerän sisällä tuntuis pysyvän samanlaisena koko ajan...  mutta neulottavuus on kuitenkin ollut hyvä kaikissa, ihan kivaa neulottavaa ja nopsaan tulee valmistakin. :) Oikein kivaa lankaa kyllä.

Brändätään itseämme!

Jo tovin olen tässä suunnitellut omaa tuotemerkkiä itselleni... miksi? Jaa'a, koska se näyttää siistiltä? Koska muillakin on? Blogi on ollut pystyssä jo vajaan kuukauden, joten joten eiköhän se ole aikakin jo oma tuotemerkki saada? Oon jo niin superjulkkis et mullahan on siis pakko olla oma logo...? .....juuh, totuus löytynee jostain välimaastosta. Mut siis onhan tuommoinen oma tuotemerkki ihan hauska idis kuitenkin. Itserakkaana sikana tulevassa logossani lukee tietenkin vaatimattomasti ja yksinkertaisesti "Maija", siihen tiivistyy kuitenkin kaikki oleellinen.

Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy hyvät ohjeet oman tuotemerkin tekoon Hipun blogista.

Nyt on jo siis materiaalit, logo, kuvatiedostot ja kankaat hommattuna, erikoistulostuspaperit, mutta enää puuttuu mustesuihkutulostin! Enpä olisi uskonut homman siihen kaatuvan, mutta siltä nyt kovasti vaikuttaa.

Joku päivä kun pääsen mustesuihkutulostimen äärelle, niin sitten pääsee taas tämäkin projekti eteenpäin.... sillä aikaa joudun vaan olemaan pelkkä Maija, en brändätty Maija!!!1 Voi mitä draamaa taas...

Kun pyyhkeet pitsireunukset saivat

Pitsit kohtasivat pyyhkeet ja niin valmistui taas yksi juttu.

Te ketkä ette ole lukeneet aikaisempia blogitekstejä, niin nämä pitsithän virkkasin tuossa kesällä eräs kaunis viikonloppu, juurikin näitä pyyheliinoja varten. Tässäpä pikalinkki kyseiseen blogimerkintään, jossa siis on tarkemmin pitsien synnystä.

 En tiedä kuinka nuo pitsit olisi oikeiden perinteisten sääntöjen mukaan pitänyt kiinnittää, mut mie surautin ne ompelukoneella kapealla siksakilla. Varmaan meni nyt kaikkien perinnesääntöjen vastaisesti, mut kestävätpähän ainakin kiinni! Mutta nyt siis on pyyhkeet käyttövalmiit. :)

Miekkosen kaulahuivin tilannepäivitys

Noin metri tehtynä.

Yllättävän kivaa (ja nopeaa) tuota Novitan Noki-lankaa on neuloa, kuvittelin et olis jotenkin hankalaa ja purkautuvaa sorttimenttia, mut ei, ihan hyvin pysyy koossa myös noiden tupsauksienkin kohdalla. :) Tästähän vois neuloa melkein ehkä itsellekin jotain..............kun vaan tietäisi mitä.

 

Ohje uusimmasta Novitan lehdestä, eli siis Syksy 2011, puikot on 8, silmukoita 35, et ei sinäänsä ihme että tulee aika nopsaan valmista... :) 3 kerää tuohon kaulahuiviin pitäisi mennä, yhdestä kerästä taitaa noin metri valmista tulla.

Pöllö! Ite oot! Enkä!

...ja vaihteeksi syntyi pöllö.

 

 

Ja mie kun luulin etten tykännyt tuosta granaattiomenakankaasta, mutta niin siitä pöllö syntyikin. Tosin, syy on tuosta toisessa kankaassa jonka löysin kirpputorilta, se sopi tuon granaattiomenan kanssa paremmin kuin kirkkaanpunaiset joita mulla olis muuten ollut. Silminä on tällä kertaa jotkut vanhat turkin napit, semmoiset kangasjutskat metallitaustalla... hyvät silmät siis. :)

 

Ja tähän loppuun vielä koko pöllökatras: