Se oli iso, painava ja kovin ruskea. Vahvistin oli sellaisen tyypin omistuksessa, joka on ihan kunnon rokkari. Kiertää keikkoja ja samalla myös tämä vahvistin kiertää savuisia takahuoneita. Ja koska se on hieno ja kiva vahvistin, ja todennäköisesti aika kalliskin, olisi kovin sääli jos se sattuisi menemään rikki tai likaantumaan tai nuhjaantumaan reissussa....
Joten vahvistin tarvitsi itselleen suojahupun joka ei pienestä säikähtäisi.
Koska sen teki eräs laiska käsityöläisenryökäle, joku Maija nimeltään, kuulemma, niin se ei jaksanut silittää kankaita.... eikä työn laatu muutenkaan kovin paljoa lähitarkastelua siedä... ryppyjä siellä, toisia täällä... Mutta, koska tämä vahvistin ja sen uusi palttoo tulee kiertämään pakettiautojen takaosia ja likaisia lattioita, ei rypyttömyys ja siisteys ole ihan se tärkein ominaisuus...
Ja nämäkin, kertakaikkiaan upeat kuosit, ovat molemmat jämäkankaita vanhoista projekteista, joten ah kun kangasvarastoni tyhjenivät kummasti kun pääsi kahdesta tuommoisesta farkkukankaantapaisesta paksusta (ja isoista) puuvillapalasta lähes kokonaan eroon...
Rokkari on varmasti tyytyväinen, vaikkei tätä vielä olekaan pois hakenut. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)