Se palaa sittenkin!

Nimittäin ompelukoneeni lamppu! Ah tätä ihanuutta! Johan se varmaan 2 tai 3 vuotta on pimeänä ollutkin kun kaupoista ei silloin uutta lamppua löytynyt aktiivisesta metsästyksestä huolimatta. Mutta nyt! Nyt se löytyi! Ah, mikä ilon päivä! Piti ihan tännekin tulla asiaa hehkuttamaan, ja pahoitteluni kun mitään järkevämpää päivitettävää ei ole. Mutta nyt takaisin virkkuukoukun äärelle.

Apropoo, jos vaikka sattumalta olis neulonut jonkun vaatekappaleen, ja nyt se käpristelee typerästi reunoiltaan, niin miten se joku höyrytys tms toimii oikein? Jossain ohjeessa oon mielestäni jonkun semmoisen termin nähnyt.... ja jos jotain muitakin ideoita löytyy niin otetaan mielellään vastaan. :) Oon enempi näitä sukka-lapas-ihmisiä et ei pahemmin oo isompia juttuja tullut tehtyä...

Hillo-Sipulin uusi elämä

Tervetuloa!

Tämänkertaisessa jaksossamme Hillo-Sipuli Purkki oli tyytymätön ulkomuotoonsa ja hakeutui muodonmuutoksen asiantuntijan pakeille. Ja kukas sen parempi asiantuntija kuin Murja muodonmuutos-sarjamme pääkirurgi Maija. No, Maijahan antoi heti alkuun mikrokuorinnan yhdistettynä kemiaaliseen kuorintaan ja niin pääsimme eroon pigmenttiläiskistä. Ne olikin aika tiukassa, oikein liimattu. Ja niissä oli vielä kuvoina hillosipuleitakin! Varsinaiset maksaläiskät todellakin.

No tämän jälkeen entistä ehompi ulkomuoto saatiin laittamalla pääkoppa vaihtoon, itseasiassa päässä oli reikä joten mehän emme semmoisella lärpäkkeellä enää mitään tehneet. Tämmöinen avonaisempi ja hengittävämpi malli sitäpaitsi pukee Hillo-Sipuliamme paljon paremmin.

Nyt kun muodonmuutos oli tehty, oli aika lähteä hieman shoppailemaan jotain muodikasta päällepantavaa. Ja näin pikkujoulukauteen sopivasti tuommoinen lyhyehkö pikkumustahan sopi kuin nappi otsaan.

Kimppaan vielä rusetti sukkanauhan reunaan ja mummon vanha perintönappi kuontaloa koristamaan ja kah, kyllä taas Hillo-Sipulin taas kelpaa.

Hillo-Sipulin itsemurhariski tosin on nyt kohonnut, se kasvojenkohotus ja uusi nenä kun ei pelastanut Hillo-Sipulin anoppisuhteita. Noh, kaikkea ei voi saada.

Idean Hillo-Sipuli sai tietystikin lueskeltuaan Annukan ihanista purnukoista. <3

Näitä polkuja tallaan kai viimeiss....

Itsenäisyyspäivän kunniaksi, minä ja polku olemme viimein ystäviä!

Kun katsotte
tarkkaan,
huomaatte tämän;
kaiken keskeltä
avautuu aina
polku
jota kulkea;
polku, joka johdattaa
kohti uutta.

Hahtuvaa hamaan tulevaisuuteen

Aiiiivan ihanan väristä hahtuvalankaa tuli ostettua syksyllä Tallinnasta. Mutta mitä ihmettä tästä voisi tehdä??

Vinkkejä otetaan vastaan... ja ei, "huovutetut tumput" ei nyt ole oikea vastaus. Eikä perus huopatöppösetkään tule kysymykseen, vaan jotain vähän erikoisempaa. Apuva?  :)

P.s. Tuleeko kellekään muulle mieleen violetti suolisto tuosta keskustasta....? Tai sit aivot ja harmaa massa...? Jooh...niin...






Ja tähän postauksen loppuun boonuksena joskus viime, vai toissa, vai jo sitä edeltävänä talvena väkertämäni korvikset...


Näiden kanssa kulkiessa tuntuu siltä kuin ei koskaan kasvaisi isoksi!

Ja sitten vähän hillitympää tyyliä, lumihiutaleiden muodossa.

Kyseessä siis on HAMA-helmet (tai itseasiassa niiden jotkut halvat kopiot marketista ostettuna) ja silitysraudalla ykkösellä tahi kakkosella leivinpaperin läpi vähän silitelty.... ja sit hopealangasta lenkki ja korviskoukut ja kas, älykäs look on taas saavutettu.

Korsettikurssin tekele vol. 5

Korsettikin edistyy. Plansetti ommeltu ja laiteltu paikoilleen.

Nyt piti jo päälikangaskin viritellä tuohon kivasti jotta sen sai tuonne sisään ujuteltua nätisti.

Sisäpuolelle ompelin myös päälikankaasta tuollaiset kaistaleet, koska muuten on riski että se näkyy tuolta plansetin lenkkien tahi tappien lomasta tuo vuorikangas, ja sellaista valkoista pilkettä tissien väliinhän me emme halua, emmehän?

Noh, luita on aika roimisti... olin näköjään laskenut väärin luiden määrän, jäi kahdet uupumaan kokonaan. Onneksi on kiepillä spiraaliluuta muutama metri, sain siitä napsastua korvaavat pätkät. Tuli hääpuvuksi nimittäin ommeltua semmoinen kiva korsettimekko, niin siitä jäi vähän luuta ylimääräistä....

...mutta kuitenkin. Edistyy, edistyy...hitaasti, mutta edistyy kumminkin. Pitää pari saumaa vielä purkaa ja vähän muokkailla ompeluksia uusiin kohtiin, mutta aika vähällä muokkailuilla kuitenkin pärjännen. 

Risutipu jos toinenkin

Nyt on ollut niin mahdottoman kiirusta etten ole oikeastaan ehtinyt tekemään mitään. Tai, no joo, olen, mutta en niin paljon mitä yleensä.

Viime viikonloppuna oli kansalaisopistolla Muotoile Koivunrisuista-viikonloppu (jossa olin vain perjantaina ja lauantaina, sunnuntai jäi väliin firman pikkujoulujen jälkimaininkien takia...)

Mutta, syntyi siellä tämmöisiä. Kuvia oli vaikea jotenkin saada järkeviksi, mutta ymmärtänette kuitenkin mistä on kyse. Tämä herraslintu (jolla on leukaparta Movemberin kunniaksi) on nimenltään Gynther...

 

Lähikuvaa Gyntherin letitetyistä siivistä

Sit jonkinsorttinen pullasorsavati.

Ovikranssejakin tuli jokunen tehtyä, mut niitä en jaksanut kuvata.. Mut nytpä on tekniikka kuitenkin tiedossa, ehkäpä ensi keväänä tulee paremmalla ajalla tehtyä sit jotain jännää vielä. :)

Minun ja Börjen salasuhde

Olen tullut siihen johtopäätökseen että blogin pitämistä voi verrata parisuhteeseen.

Seurustelun alussahan havainnoidaan romanttisina että "Oooh, oon niin onnellinen, ollaan jo kaksi viikkoa oltu yhdessä!". Siitä hetken päästä tulee tietysti "Oooh, ollaan nyt jo kuukaus oltu yhdessä!", sitten "ooh, puolivuotispäivä!" ja lopulta "Ooh, eka vuosipäivä!" ........ja lopulta "Siis hän, taasko vuosi on mennyt? No, hyvää vuosipäivää kuitenkin.".

Me ollaan tässä Börjen (eli siis blogini, parisuhteessa hellyttelynimethän kuuluu asiaan?) kanssa tässä oltu vasta niin vähän aikaa yhdessä, ja siksipä jaksan hehkuttaa;

Ooh, 2000 katselua! Oon niin onnellinen!

KIITOS Teille ihanat lukijat! :)