Hallituksen salaliitto!

Foliohattu päähän ulkomaille mentäessä, jottei hallituksen salaliitto pysty vakoilemaan ajatuksia.... Tai, jos foliohattu ei nappaa, niin foliovuorattu passipussi estää kaikki epätoivotut etälukutapahtumat sirupasseista!

"Daily Mail -lehden yhdessä tietoturva-asiantuntija Adam Laurien kanssa tekemässä kokeessa biopassi oli koko operaation ajan avaamattomassa ja sinetöidyssä kuoressa, jossa se oli hakijalle alun perin toimitettu. Passin ja sen haltijan tiedot sekä digitaalisessa muodossa oleva valokuva pystyttiin lukemaan kannettavalla tietokoneella ja rfid-lukijalaitteella" ... "Laurie korostaa että menetelmän avulla passi on kopioitavissa ja sen tiedot ulkopuolisen luettavissa. Alun perin 20 senttimetrin etäisyydeltä luettavaksi tarkoitettua sirua on suunta-antennilla pystytty lukemaan kymmenien metrien päästä."

 ....Joten kysynkin teiltä, oletteko koskaan miettineet mistä astetta rikollisempi porukka keksii väärennettyihin passeihin niitä tietoja, jotta passi kuitenkin vaikuttaisi aidolta? En nyt siis tiedä tarkalleen, kun en mikään rikollinen ole, mut ihan näin maalaisjärjellä ajateltuna tietojen kaappaamiseen ei tarvita muuta kuin käynnissä oleva läppäri, siihen joku tuollainen elälukija, ja sit terminaalin ulkopuolelle hengailemaan läppärilaukun kanssa ja kas, tietoja sen kuin satelee... Tai sit johonkin aulan kahvioon "lueskelemaan sähköposteja" omalla läppärillä...

Ja millä tämän ei-toivotun etäluvun voi estää? Pitämällä passiaan reissun ajan sellaisessa pussukassa joka estää kyseisten taajuusaaltojen pääsyn passiin = metalli = paksumpi folio = kahvipussimatsku! Tää on ihan tutkittu juttu siis, kahvipussi toimii, kuten myös vaikka foliopinnoitettu purkkapussikin...

Mutta meikäläinen ei mihkään vulgaariseen ja barbaariseen purkkapussiin passiaan tunge, joten huippukehittelyn tuloksena syntyi seuraavanlaisia foliohattukansan kahvipakettipassipusseja!

Nämä on tehty hyvinkin rivakasti, en jaksanut korjata vaikka (kaikki) saumat menikin vähän vinoon, mut tulipahan testattua tekniikkaa ainakin. Punainen on siis mun, harmaa miekkosen passille. Eli se vähän passia isompi kahvipussin palanen on tuolla päällys- ja vuorikankaan välissä.

Ja artikkeli (vuodelta 2007, ei siis mikään uusi asia!) josta nuo lainaukset on, löytyy tämän linkin takaa:
http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/brittien+biopassi+murrettiin/a134069

Kukkahattutäti

 

Meinasinpa virkata pipon, mut sitpä siitä tulikin lierihattu. Kyseessä on viime syksyn malliston lankoja, eli Novitan Jambo (vai Jumbo? noh, kuitenkin.) Se on tommoista pörröistä tumman violettia, ja siitä syntyikin aika nopsaan tuollainen kiva lätsä. Hieno nainen kun ei voi pitää mitään tylsää peruspipoa, vaan pitää aina olla vähän jotain naisellisempaa...

(ylemässä kuvassa realistisemmat värisävyt kun otin ilman salamaa, mut alakuva taas on sit tarkempi kun se on otettu salaman kanssa...)


Ohje on improvisoitu tosiaan ihan alusta alkaen, et voi tuosta kuvasta hieman päätellä silmukkamääriä.... Mut virkkuukoukun koko oli 10 kuitenkin. Noi pienet kukkaset on tullu virkkailtua sit jollain pienemmällä koukulla jämälangoista.





Mutta eihän kukkahattutäti voi olla täydellinen ilman kukkalapasia....

 

Nämä nyt siis pitäis tässä saada ennen talvea valmiiksi, yläpuoli tietysti täyteen monenkirjavia kukkasia niin kuin hatussakin on. Lankana Novitan Isoveli, puikot 2,5mm (pienet, tiedän, mutta haluan tiheet ja superlämpimät lapaset joista ei tuulis ihan suoraan läpi!)

Kangasvärit

Tulipahan joskus viime syksynä hetken inspiraatiosta ostettua tämmöiset:

Kyseessä on siis kangasvärit, joilla voi siis vaikkapa tuputella sabluunan avulla kuvioita vaatteisiin.

Tässäpä lähikuva virlä putelin takateksteistä:

Eli siis värin kuivuttua pitää silitysraudalla 3 pisteellä silitellä 5 minsaa. (oon kyl joskus kiinnittänyt 2 pisteelläkin, kun ei kangas ole kestänyt kolmea... On ne vielä pesussa kestäneet.) Nuo ovat siis semmoiset peittävät värit, et voi vaikka mustalle painaa valkoista ja se jää valkoiseksi.  Ja kangastussit, noh, kuin tusseja joilla voi vaan piirtää kankaalle.

Mut sitpä tuli tehtyä tämmöisiä tyynyliinoja sukulaisille joululahjaksi. Muutama jäi vielä itsellekin, joten laitanpa kuvia niistäkin:

Tykkään noista kun noi lehden syyt jäi tollein kivasti näkyviin...

Tein myös tumman harmaalle pohjalle jotain valkoisia....mitähän ne olikaan.... ainiin, tumman harmaalle valkoisia pihlajan oksia ja punaisia pihlajanmarjoja. Niistä tuli kanssa kivoja, vaikkei tullutkaan kuvaa otettua todistusaineistoksi...

Aivan ihana kukkaro!

Tämmöisen aiiiiivan ihanan kukkaron ostin viikonloppuna Ropeconista, voiko enää suloisempaa kaveria olla? :)

Ja taustapuolen logostakin vielä kuva... Tuolla jos googlettelee niin varmaan löytyy jotain nettimyyntijuttuakin. Kierrätysmatskua kaikki, joten maailmakin pelastuu.

Violetti kesälaukku

Ostin keväällä uudet Vallilan verhot, ja lyhennettyäni ne oikean mittaisiksi, en millään hennonnut heittää näin ihanaa kangasta hukkaan... joten, yhdistelin jämäpalat yhteen ja sommittelin niistä kangaskassin. Vuorikangas on ihan jotain vuorisilkkiä joka jäi yli yhdestä takkiprojektistani... ei siitä takista sen enempää, se on yhä hieman kesken... köh köh....

Mutta tämmöinen mamma-malliston laukku tästä tuli.

Kahvojen kiinnittäminen olikin sitten vähän vekkulimpaa, kun nuo valmiskahvat olivat liimattu tuollein kiinteäksi paketiksi, niin meni sit vähän käsin ompeluksi tuo kahvakuja... mutta se nyt ei suuri ongelma ollut. :)

Keltainen kesälaukku

Ostin netistä keväällä kasan laukunkahvoja, ja jotainhan niistä piti tehdä. Ja kun aikani Marimekon liikkeessä kankaita hipelöin, tarttui tämä Puutarhurin parhaat lopulta matkaani.

Ruskeat puuvillavuoret tuli laukkuun, samoiten neppari jolla se pysyy vähän kiinni paremmin.

Kaava kapenee aavistuksen ylöspäin, mutta ei paljoa. Ja ohje on improvisoitu, taas kerran....

Virkattuja mattoja

Tämän kesän rakkauteni liittyy matonkuteisiin.

Joskus pari vuotta sitten innostuin leikkelemään omia vanhoja vaatteitani kuteiksi, suunnitelmissani oli siis virkata matto... vaan eihän siitä mitään tullut, se oli niin jähmeää että sai voimiensa yli kiskoa eikä siltikään saanut mitään aikaiseksi. Ainoastaan hartiat jumiutui ja työterveyshoitaja määräsi sairaslomalle. Joten se vähän latisti innostustani, kunnes lopulta heivasin kovalla työllä ja tuskalla leikkaamani kuteet roskikseen.

Mutta nytpä kaverini sitten oli innostunut virkkaamaan pitsistä mattoa, ja sehän näytti niin ihastuttavalta, joten pakkohan sitä oli itsekin kokeilla. Tällä kertaa ostokuteilla, edes etäisemmin tasalaatuista...

Ensin syntyi tämä:

Halkaisijaa tuolla on noin 120 cm.
Ohje: Kauhavan kangas-aitan juhannusruusu-matto. Linkki ohjeeseen tässä. Ohje on PDF-muodossa.

Vähän tein erilailla nuo lisäyksen, kun ohjeessa noiden sektoreiden pylväsmäärät menee 3 3 4 4 5 5 5 6 7 7, mut mie tein ne loogisempana, eli 3 3 4 4 5 5 6 6 7 7, ja sit reuna kuten ohjeessakin. Toimi kivasti noinkin. :) Mutta koukkuna oli 10, ja aika löperö siitä jotenkin tuli... ei meinaa pysyä paikoillaan ja muodossaan yli kävellessä. :( Ja tämmöisessä koirataloudessa varsinkin, ei tosiaan mikään kovin toimiva matto...

Joten ei muuta kuin uutta matoa koukkuun! Edelleen innostuneena kävin ostamassa lisää matonkudetta, tällä kertaa violettia, ja tavoitteena tehdä vessaan joku kiva pieni matto.

Ohjetta pähkiessäni muistin kuinka olin joskus tehnyt.Drops Design-ohjeiden mukaan pienen pitsiliinan Novitan Tennesse-langalla, niin kaivoin liinan esiin ja laskeskelin siitä miten olin sen tehnyt. Ja tämmöinen siitä sitten lopulta tuli:

 

Reunan tein ihan improvisoiden, eli siis jotain 4-5 vikaa riviä, mutta muuten tuli noudatettua ohjeita kerrankin aika kirjaimellisesti. Halkaisija noin 70. Virkkuukoukkuna käytin 8:ia, tuntui toimivan paljon paremmin kuin se 10 kokoolla virkattu tumma matto. Jatkossa siis koukku 8. :)

Linkki Garnstudion ohjeeseen (pl. reunapitsin jonka improvisoin omasta päästäni)...