Jääkaappirunoutta oman käden oikeudella

Hieman on aikaa vierähtänyt viime päivityksestä mutta täällä se taas on.

 

Kaikkihan lähti taas liikkeelle viattomasti... halusin tuunata maalarinteippi + musta tussi-viritelmäni maustepurkkien kyljistä vähän kivemmiksi ja niinpä poikkesin ostamassa Dymo Juniorin (noin 10€) ja innoissani väkertelin tekstejä sitten...

 

 

 

 

 

Aloitin suolasta.... ja taisin olla hivenen tohkeissani kun siitä tulikin suloa. :D Mutta sehän oli vain sympaattista ja kuulostaa paljon terveellisemältä laittaa suloa ruokaansa kuin suolaa. Sulo ei voi olla epäterveellistä.

 

 

Tästä parin päivän päästä se iski. Inspiraatio. Ja tietysti....  illalla nukkuun mennessä... Maanantaina hieman väsytti sitten töissä, mutta niin oli pakko lähteä töiden jälkeen fillaroimaan vielä kauppakeskukseen että pääsin ostaan tarvittavat tarvekkeet...

 

 

...jotta saatoin tehdä tämän!

 

 

 

 

 

 

...oman jääkaappirunoukseni!

 

 

 

 

 

 

Tarvikehankintoinani siis lisää tarrarullia dymooni, mattopuukko, teräsviivain (leikkuualustan virkaa toimitti ihan normi keittön leikkuulautani) ja oleellisempana tarvikkeena: magneettilevyä.

 

Tuo oli noin A4-kokoinen levy ja maksoi 6 euroa paikallisessa askarteluputiikissa. Toiselta pinnalta se oli valkoista, toiselta mustaa ja magneettista.

 

 

 

 

 

 

...ja ei muuta kuin näpyttelemään sanoja... tässä tovi jos toinenkin meni ihan rattoisasti....

 

 

 

 

 

 

 

...sitten sanat vaan tarran avulla kiinni sille ei-magneettiselle puolelle, mattopuukon ja teräsviivaimen avulla soiroiksi ja saksilla sit yksittäisiksi sanoiksi.

 

 

 

 

 

 

... ja kas. Oma jääkaappirunouteni on valmis.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Parastahan tässä oli tietystikin se, että sai keksiä ihan omiakin sanoja tietysti. ;)
 

(Mutta koska blogini on määritelty ihan ikärajattomaksi, jätän osan jo tekemistäni kuvista julkaisematta... jokunen tuhma sana tais tuossa arkilla näkyä kyllä pari kuvaa ylempänä... joten lapsukaiset, olkaa hyvä ja siirtykää nyt takaisin Habbo Hotellin pariin...)

 

 Iih. Runosuoni puhkeaa kukkaan. Tai...sitten ei.
Huono huumori sen sijaan voikin alkaa taas kukkia. :)