Valkoiset pitsikuvioiset villasukat

Ensimmäiset valkoiset sukat tuli tehtyä tuossa. En varmaan olisi muuten valkoista ostanut, mutta joulunpukin toivelahjoihin kuului mustavalkoiset villasukat, ja niistä sitten jäi vajaa kerä tähteeksi.

Hilkuille meni langan riittämisen kanssa, ehkä metri jäi lopulta jäljelle reunapitsin virkkauksen jälkeen. Hyvä vaan,  ei jäänyt jämälankapalleroa pyörimään enää. :)

Ohje sovellettu Novitan sukkalehden ohjeesta L: "Kärki auki-sukat".

Mutta kuten tarkkaavaisimmatkin teistä varmasti huomaa, miun sukissani on kärki. Ja lankana seitsemän veljestä (ei Alpaca niin kuin ohjeessa käsketään) puikot 3,5 (ei 3) ja aloitussilmukoita 50 (ei 63). Tein myös pitsin yläreunaan, kun se jotenkin vaikutti sopivan tilanteeseen.

Jostain syystä palmikkoneuleen tekeminen on hirmuisen vaikeaa, siis että saisi saman kerrosluvun. Et jotenkin en vain osaa laskea niitä kerroksia palmikoissa et onko nyt 5 vai 6 kerrosta tehtynä... ja sit huomaa vasta 5 senttiä neulottuaan et "joo'o, kyl tossa yhdessä kohtaa on vaan 5 kerrosta palmikoiden välissä.". Mut kuka niitä nyt enää jaksaa alkaa purkamaan siinä vaiheessa.

Noh, tämmöiset tuli tehtyä kumminkin. Mitähän sitä sitten neulois....

Moro, mites teillä hengaillaan?

Aamuinen inspiraatio kohdistui hengareihin. Seeprakuosisten hengareitteni (joista enempi juttua täällä) seassa oli pari ihan yksinäistä, puunväristä perushengaria. 

Ja niin lauantai-aamuna olikin sitten aamukahvia juodessa pakko kaivaa pensselit esiin, kun keksin että teenkin niistä kultaisia. (Lisää aamuisesta inspiksestä täällä... )

Pari kerrosta kultamaalia päälle, mutta ei...jotenkin tylsiä. Vielä kaipasivat jotain.

Joten, oli kaivettava esiin kakkupaperi ja musta spray-maalipurnukka...

ja lopuksi vielä kiiltävä spray-lakka päälle. 

Ja niin sai eteisen komero kullitetut hengarit tankoonsa roikkumaan. 

Sen jälkeen kahvini olikin jo jäähtynyt.

Lasihelmiä

Joskus muutama vuosi sitten tuli oltua kansalaisopiston lasihelmikurssillakin. Itseasiassa olen ollut kurssilla kerran aikaisemminkin, mutta silloin tuli väkerreltyä tekeleistä avaimenperiä sukulaisille joululahjaksi, joten niistä nyt ei ole mulla kuvia muistoina.

Mutta, koska en halunnut antaa tänäkin vuonna kaikille sukulaisille avaimenperiä lahjaksi, niin on helmet jääneet vähän tyhjäkäytölle... vaan, nyt kun ensi viikonloppuna olen menossa kansalaisopiston hopeaketjupunonta-viikonloppukurssille, niin pitäähän sitä nyt nämä helmet ottaa mukaansa jos vaikka saisi aikaiseksi käyttää näitä johonkin... :)

Sen enempiä esittelemättä, tässä helmi jos toinenkin. 

Huhuu... olen kummitushelmi! :D Kaikkea pitää kokeilla...

Hopeakoruja

Perjantaina oli kansalaisopiston hopeaketjupunontakurssin infotilaisuus. Ensi viikonloppuna väkertelenkin sitten koruja... Mutta, infotilaisuudessa muistui mieleen että "hetko, mitäs mie silloin viimeksi teinkään..." ja niinpä päätin hieman dokumentoida vanhoja hopeakorutekeleitäni.

Papuketjuinen ranneketju, jossa roikkuu helmiä. 

(Hienoutta latistaa hieman se, että helmet ovat aitoa rihkamaa... mut eikai sitä kukaan huomaa... )

Settiin yhteen sopivat korvikset;

Sitten toinen hieno rihkamahelmi-rannerengas jonka väkertelin.

´

Tämä on miekkosen joskus mulle tekemä ranneketju, jota hieman pidensin nilkkaketjuksi sopivaksi...

Ja lopuksi..öö...toissa kesänä väkertelemäni hopeaketju, joka tosin on katkennut ja korjauksen tarpeessa... mutta ajattelin sen korjailla tuossa ensi viikonloppuna kurssilla. :) 

 Helmet ovat hematiittiä, eli sitä siistä metallin näköistä mustaa kiveä. :)

 Saas nähdä mitä sitä ensi viikolla tuleekaan tehtyä...  ihan itteenikin jännittää!

Inspiraatio

Päivä ei voi alkaa huonosti, jos aamukahvia juodessa tulee jo pakottava tarve hakea pensselt ja maalit keittiön pöydälle.... tosin, ainoa miinus oli se, et inspiraation päätyttyä kahvi oli kylmää. :(

Mutta kyllä, inspis...joskus se iskee outoihin aikoihin. Ja tälläkertaa syypäänä oli kultamaali, jota tuota viimeisintä taulua varten ostin....  Mut nyt ei kerkee kuvia räpsiä, maalikerros on kuivunut ja nyt on pakko mennä jatkamaan. Kuvia sit joskus myöhemmin jahka joutaa...

Ps. Börje, ah, suhteemme kiinnostaa, nyt jo 4000 katsojaa... ah, runosuonikin vaan pulppuaa...

Looove....

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Rujo ulkomuotosi,

rosoinen olemuksesi

kuitenkin hellän naisellinen

hieman rikkikin,

naisen kosketuksen tarpeessa.

Vein sinut kotiini,

pesin ja kylvetin,

kun sa sukkani sisääsi sait,

 olemme yhdessä ain.

<3

Valkoisia unikkoja

Vaihteeksi valmistui taulu...

Tätä tein koko viime syksyn, tosin nyt eilen viimeistelin sen vielä kultamaalilla kun satuin sopivan sävyistä maalia viimein löytämään. Niinkin eksoottisesta taiteilijatarvikekaupasta kuin Tiimarista...

Likaiset Valkoiset Unikot

Maalattu taiteilija-gessolla pohjustetulle kovalevylle vesiliukoisilla öljyväreillä. Taulu koko on kehyksineen noin 65 x 90 cm

Ja tämän taulun alkutarinasta höpötinkin aikoja sitten; kas tässä linkki syksyiseen blogimerkintääni...