Pääkalloheijastimia

Intouduinpa tekemään heijastimia. Niin, nyt kun kevät on jo niin pitkällä ettei heijastimia oikeastaan edes tarvitse niin paljoa....niin nyt se inspiraatio sitten iski. Hip hei... ;) Noooh, ei tartte ensi syksynä sit panikoida.

Netissä näkee blogeissa aivan ihastuttavia heijastimia, kertakaikkiseen söpöjä eläimiä ja toinen toistaan kauniimpia kukkasiakin, mutta... vaikka kuinka ne onkin ihania mielestäni, en silti osaa kuvitella itselleni mitään yltiöromanttista puluntapaista takinpieleen roikkumaan.... Jotain vähän asenteellisempaa sen olla pitää.

Joten heijastinpajalla syntyi sitten tämmöisiä asenteellisia pääkalloja. :) Materiaaleina vanhat mustat farkunlahkeeni, heijastinkangasta ja mummon vanhoja perintönappeja.

Näissä roikkuvissa on siis samanlaiset heijastinpääkallot molemmilla puolilla kangasta, silmät vaan on eriväriset kummallakin puolella... Vielä salamavalolla kuvattuna:

Toimii! :)

Ja jottei unohtuisi naisellisuus, tein myös yhdelle rintakorulle rusetin päälaelle.

Se on tyttöpääkallo se. <3

Näitä rintakorumaisia kalloja tein kiinnitettäväksi vaikka takinpieleen tai laukkuun. :) Näissä on hakaneulat toisella puolella... tai siis on piakkoin, kunhan käyn ostamassa lisää hakaneuloja....

Heijastinpajalta olisi tullut lisääkin heijastimia, puolivalmiita on kasa tuossa, mutta ompelukoneeni sanoi työsopimuksensa irti...ehkä se vaan kaipaa lomaa? Noh, täytyy yrittää saada maailman paras korjausmies, isi, katsomaan sitä...