maanantai 29. heinäkuuta 2013

Vessamainen touhu

Kaikkee hupaisaa sisustuksellista on tullut kylppäriin väkerreltyä tässä menneinä hetkinä, joista en ole raportoinut enempiä....
 
Joten, esittelyssä, askartelumassasta väkertelemäni kyltit.
 
Toinen on käsi, yllätys yllätys, käsipyyhkeen merkiksi...
 
 
 
 
 
 
...ja kun viimeksi innostuin siitä jääkaappirunoudesta niin että kirjoittelin ihan liikaa niitä sanoja kun en jaksanut alkaa niin tarkkaan mittailemaan paljonko siihen mahtuu. Nii lätkäsin sit ylimääräisiä sanoja kylppäriini. Näin yksin asustellessa se nyt on musta aivan sama mitä noissa pyyhkeissä lukee, kun ei niihin muut peppujaan ja nassujaan kuitenkaan pyyhi kuin minä. Joten nyt on Vastaus, Vähemmän ja Vaikka-pyyhkeet.
 
Hyviä sanoja, aivan liian hyviä sanoja, roskikseen heitettäväksi.
 
 
 
Ja sit koirulin massailut.
 
 
 
 
Kyllähän tuosta ymmärtää että kyseessä on koiruuden pyyhe. Ei kannata pyyhkiä siihen itseään jos ei halua olla karvainen... tai tavallista karvaisempi edes.
 
 
Mutta sitten! Nämä ihanuudet!
 


 
 
Entiset suihkukaapin nupit oli semmoista sekundaa ettei ne käyttöä kestänyt. Joten ei muuta kuin vanhat nupit veke ja kaupasta uudet - tosin Sokkarin sisustusostatolta tarttui posliinivetimet matkaani jotka vaan ruuvailin toisiaan vasten. :) Ja ah... ruusuposliininupit!  




 
Naiseus. Mikä ihana tekosyy ostaa nättejä ja (epä)käytännöllisiä tavaroita hajonneiden tilalle!
 
 
Ja eihän vessa ole mitään ilman inspiroivia tekstejä joita voi hampaita pesiessä tuijotella joka aamu. Kokeilkaahan tekin laittaa jotain kivaa ajateltavaa aamuun. 




 

:)

torstai 18. heinäkuuta 2013

Jääkaappirunoutta oman käden oikeudella

Hieman on aikaa vierähtänyt viime päivityksestä mutta täällä se taas on.
 
Kaikkihan lähti taas liikkeelle viattomasti... halusin tuunata maalarinteippi + musta tussi-viritelmäni maustepurkkien kyljistä vähän kivemmiksi ja niinpä poikkesin ostamassa Dymo Juniorin (noin 10€) ja innoissani väkertelin tekstejä sitten...
 
 
 
 
 
Aloitin suolasta.... ja taisin olla hivenen tohkeissani kun siitä tulikin suloa. :D Mutta sehän oli vain sympaattista ja kuulostaa paljon terveellisemältä laittaa suloa ruokaansa kuin suolaa. Sulo ei voi olla epäterveellistä.
 
 
Tästä parin päivän päästä se iski. Inspiraatio. Ja tietysti....  illalla nukkuun mennessä... Maanantaina hieman väsytti sitten töissä, mutta niin oli pakko lähteä töiden jälkeen fillaroimaan vielä kauppakeskukseen että pääsin ostaan tarvittavat tarvekkeet...
 
 
...jotta saatoin tehdä tämän!
 
 
 
 
 
 
...oman jääkaappirunoukseni!
 
 
 
 
 
 
Tarvikehankintoinani siis lisää tarrarullia dymooni, mattopuukko, teräsviivain (leikkuualustan virkaa toimitti ihan normi keittön leikkuulautani) ja oleellisempana tarvikkeena: magneettilevyä.
 
Tuo oli noin A4-kokoinen levy ja maksoi 6 euroa paikallisessa askarteluputiikissa. Toiselta pinnalta se oli valkoista, toiselta mustaa ja magneettista.
 
 
 
 
 
 
...ja ei muuta kuin näpyttelemään sanoja... tässä tovi jos toinenkin meni ihan rattoisasti....
 
 
 
 
 
 
 
...sitten sanat vaan tarran avulla kiinni sille ei-magneettiselle puolelle, mattopuukon ja teräsviivaimen avulla soiroiksi ja saksilla sit yksittäisiksi sanoiksi.
 
 
 
 
 
 
... ja kas. Oma jääkaappirunouteni on valmis.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Parastahan tässä oli tietystikin se, että sai keksiä ihan omiakin sanoja tietysti. ;)
 
(Mutta koska blogini on määritelty ihan ikärajattomaksi, jätän osan jo tekemistäni kuvista julkaisematta... jokunen tuhma sana tais tuossa arkilla näkyä kyllä pari kuvaa ylempänä... joten lapsukaiset, olkaa hyvä ja siirtykää nyt takaisin Habbo Hotellin pariin...)
 
 Iih. Runosuoni puhkeaa kukkaan. Tai...sitten ei.
Huono huumori sen sijaan voikin alkaa taas kukkia. :)