perjantai 28. lokakuuta 2011

Tallinnaan!

Jiihaa, tämä tyttö lähteekin tänään Tallinnaan kiertelemään kangaskauppoja! :) Jonkinlaista raporttia siitä luvassa ensi viikolla... Yritän ainakin löytää korsettiini vähän osia, kuten aluskankaaksi kalanruoto coutillii, spiraaliluita ja kullertavan plansetin, sekä jotain nättejä kullertavia sirkkoja, kun hopean sävyiset ei nyt tällä kertaa sovi oikein suunnitelmiin.... jos sen oranssin taftin siihen päälikankaaksi siis teen. Myös ostoslistalla heijastinlankaa jos sitä vaikka halvalla löytyisi...

Mukaan on myös lähtee tietysti sukkapuikot ja iskemätön 7-veljestä kerä, katsotaanpas saanko bussissa neulottua sukat retken aikana.....

torstai 27. lokakuuta 2011

Oho!

Ja huppista keikkaa, 1000 katsojan raja ylitetty!

Blogi on perustettu vasta elokuussa, et ei hullummin näin 3kk saldoksi. Suurkiitos ja kumarrus kaikille! :)

lauantai 22. lokakuuta 2011

Matokuteesta neulottu patalappu / pannunalunen

Patalaput varsinkin matonkuteesta syntyy niin ihanan nopeasti, että näitä ehtisi tehdä montakin illassa. Mutta nyt kuitenkin tämmöinen. Tämä siis käypi sekä patalapusta että pannunalusesta, paksua mutta taipuisaa. :)

Malli tuli improvisoitua tehdessä, ja jaan sen nyt kanssanne. Tämä todellakin on helppo patalappu!


Ohje:

Luo puikolle 20 silmukkaa. Mulla oli sukkapuikot kokoa 10, mutta 8 kokoiset puikot käy myös. Jos neulot 8 kokoisilla, lisää muutama aloitussilmukka, tyyliin yhteensä 24 aloitussilmukkaa.

Neulo aloituksen jälkeen ainaoikeaa kunnes työ on neliön muotoinen. Omassa lappusessani on 30 kerrosta, mutta 32 olisi myös varmasti toiminut. Ei onneks oo niin justiinsa... ;)

Ripustuslenkki:

Kun päättelet työtä, voit viimeisen silmukan kohdalla ennen langan katkaisua jatkaa isolla virkkuukoukulla (itselläni 8) ja virkkaa ketsusilmukoita vielä 15-20 kpl, ja kiinnitä tukevasti patalapun kulmaan.

Viimeistele työ pujottelemalla matonkuteen ohennetut päät patalapun sisään silmukoiden reijistä, niin työ ei lähde purkautumaan.




Valmis työ on noin 25 cm x 25 cm. Jos käytät ohuempia puikkoja etkä lisää silmukoita alussa, saattaa työ hyvinkin jäädä pienemmäksi. Tai jos matonkuteesi on todella paksua, se voi vaikuttaa myös työn kokoon.


P.S. Vanhasta kivanvärisestä trikoopaidasta saat mukavasti matonkudetta ja vanha kulahtanut paita pääsee jatkamaan elämäänsä vielä vuosia hyötykäytössä. :)  Leikkaa paita spiraalimaisesti mahdollisimman pitäksi suikaleeksi noin 2 cm leveäksi nauhaksi ja neulominen maistuu.

torstai 20. lokakuuta 2011

Virkkausseura

Enpä olekkaan vielä kertonut meidän Virkkausseurasta!

Virkkausseurahan on siis neulomisesta ja käsitöistä ylipäänsä innostuneiden työkavereitteni organisoima harrastus, jossa tärkeintä on ehkä se yhdessä olo eikä niinkään ne käsityöt... Noh, kuitenkin, kyllä me välillä neulotaankin ja saadaan hyvin aikaiseksi.

Seuran säännöt on kuitenkin yksinkertaiset; kokoonnumme noin kerran viikossa jonkun jäsenen luona, ja tämän emännän tehtävänä on leipoa jotain hyvää meille vieraille ja tarjota kahvit. Hyvin yksinkertaista. :)

Viime virkkausseuran tapaamisessa meitä oli 6 henkeä, varmaan uusi ennätys. Mussutimme vadelmamuffinsseja joissa oli kinuskivaahtokuorrutetta.....aiiiiiivan törkeän hyviä! Pakko oli syödä kaksi vaikkei edes ollut nälkäkään. Niin, ja aloitin myös varrettomia villasukkia, kun kuulemma mustavalkoiset pitäis saada jouluksi pakettiin...

Korsettikurssin tekele vol 3.

Korseteista en ole hetkeen puhunutkaan. Johtuen pääasiassa siitä, että missasin ulkomaan reissun takia kolme kertaa, ja nyt on syysloma jolloin sitä ei taaskaan ole ja ja.... eli olen siis vasta 3 kertaa edes ollut sillä kansalaisopiston korsettikurssilla... joskaan ekalla kerralla ei varsinaisesti vielä tehty mitään, kunhan puhuttiin.

Mutta, viimekerralla sain aikaiseksi toisen puolen sovitteesta. (Olin siis kaikessa viisaudessani tehnyt vaan toisen puolikkaan kun opettaja ekalla kerralla näytti vain puolikasta sovitetta, ja aattelin vaan et "ok, siis puolikas, selvä.." enkä sit sen enempiä asiaa miettinyt. Näin jälkikäteen ajateltuna, korsettia voi olla vähän vaikea sovittaa jos siitä ei ole tehty kuin puolikas.... )

Viime kerralla leikkasin siis kankaat siihen puolikkaaseen, ompelin saumat, tein luukujat, sitten jäi vähän vaiheeseen plansetin ompelu sekä sirkkakujat selän nauhoja varten. Tässäpä kuva siitä vaiheesta:




Nyt sitten äsken innostuin jatkamaan, eli plansetti ja siitä kirppiskorsetistani leikkaaman sirkkakujat pääsivät käyttöön.





Kuva omatoimisovituksesta, ilman luita siis. (Myös ilman salamaa, ja eteisessä on vähän hämärää, pahoitteluni...) Mutta on tuo kuitenkin jo aika hyvin sinnepäin. :)




Ensi viikolla jahka kurssia taas on pääsen siis ekaan sovitukseen sen ja opettajan kanssa. (En edes pahasti ole jäljessä muista, monet oli viime kerralla ekassa sovituksessaan...)

Kuten ehkä kuvista (ja lähinnä saumoista) näkee, en ihan hirveesti panostanut tähän ekaan sovitteeseen, et en kauheasti jaksanut mittailla (no okei, en ollenkaan...) et onko molemmat puolikkaat edes yhtään saman mittaisia. Pähkäilin tämän kuvion siten, että jos ja kun se on "vaan" sovite, se ei kuitenkaan ekalla kertaa istu täydellisesti ja joudun sitä joka tapauksessa purkamaan, niin nyt kun ne puoliskot on todennäköisesti aika erilaiset, niin näkee sit ainakin et kumpi puoli on niistä parempi, ja sit voi sen toisen muokkailla vastaamaan enempi sitä. :) Laiskuus, tuo keksintöjen äiti. Noh, näinhän ei tietenkään varmastikaan saisi tehdä, muut ovat millimetrin tarkkuudella ommelleet saumoja, mie vaan surautin ne kaasu pohjassa jotenkin sinne päin.... et, molemmat tavat varmaan johtaa lopulta samaan lopputulokseen. Nautin vaan enempi matkasta, kun en viilaa sitä pilkkua ihan loputtomasti jos ei oo ihan pakko...  Ja siitä johtuen myös korsetin korkeus on mitä sattuu, en ole vielä yhtään mittaillut korkeuksia. Kangasta on aina helmpompi leikata pois kuin lisätä.... joten ehkäpä se siinä sovituksessa sit selviää se korkeuskin.

Mutta koska ihanaa oranssia taftiani en nyt siihen kirppisprojektikorsettiini tarvitsekaan, taitaa tästä korsetista tulla vielä oranssin taftinen. ...mutta firman pikkujouluihin on enää kuukausi aikaa, mitäs mää nyt sinne laitan kun ei tuosta kirppiskorsetista nyt tullutkaan mitään! Voi iik!

Korsettiprojekti nro 2. - kirppiskorsetti.

Eijiei.... miten tässä kirppis-korsetissa voikin olla näin raivostuttavat kaavat! Hermo mennee!

Kyse on siis kirppikseltä haalimastani korsetista, jonka joku (vähemmän osaava) artesaani on tehnyt... Kaavat on niin oudot, että ei tuo ole voinut sopia kenenkään ihmisen päälle. Toisekseen, pitäis olla riippurinnat jotta tuo rinnan korkein kohta olis yhtään sinnepäin... ja myös bonusta, jos olis tissit myös selässä, koska tuo selkäkappalekin on tommoinen ihmeellisen pullistelevan muotonen, mut kapenee tietty näppärästi kohti yläreunaa... eli, siis puristaa julmetusti ylhäältä, sit levenee pussimaiseksi joka suuntaan ja sit kapenee taas. 

Kuvassa (salamavalo + likainen peili = taktinen efekti ettette tunnista mua...) vasemmalla näkyy hyvin kainalomakkara ja sitten muhkura, joka siis ei ole tissini....vaan lähinnä siis löysää kangasta (vaikka korsetti on ihan kiristettynä...)



Alaosa tossa on  ihan jees, mutta tuo yläosa on kaikinpuolin vaan niin käsittämätön että ei hyvää päivää...
Jotta olisin saanut yläreunan kirsitämistä pois, lisäsin hienoja kiilajutskia etukappaleeseen, mutta ei se tilannetta kuitenkaan pelastanut... Tyyliin siis näin; leikkaus, kolmionmuotoisia kangaspaloja ja tikkausta:


 


(itseasiassa innostuin tekeen noita ehkä yhden liikaa, koska meni jo vähän aaltoilevaksi tuo etureuna, mut silti kainaloihin sattui ja kauheet makkarat tuli kainaloihin). Myös sivuprofiilini jäi tosi oudoksi, kun rinnan korkein kohtakaan ei mätsännyt. Taitaa tämä rökellys lentää vielä roskikseen, tosin luut otan talteen, niille varmasti on vielä käyttöä.... :)




Mutta siis tissit olis hyvä olla selässäkin tässä korsetissa... Siis, kuva on vähän vinossa, mut siis kuvassa ylhäällä on etureuna, ja alhaalla keski-taka....joka myös kaareutuu tuosta rintojen kohdalta.... ei hyvää päivää!


Noh, tästä korsetista on hyötyä toisessa projektissani, siinä kansalaisopiston korsettikurssilla, kunhan leikkaan nuo sirkat tuosta irti vaan ja ompelen toiseen niin vola! Ei tartte sovitusta varten ihmetellä sirkkakujaa enää!
 
  

Tämä korsettiprojekti siis on nyt loppuun käsitelty. Jag vill ährä inte anymore.


keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Nappikorvikset

Mullapas onkin nää vihreet korvissa just nyt. :)

Kiitos ystäväiseni muruseni, ihanat ovat. <3

Ja koskahan oon viimeks edes nappikorviksia pitänyt...? Viime keväänä ostin ekat nappikorvikset (siis ei nappi-nappikorvikset vaan semmoiset timanttujutskat), ja pidinkin niitä kerran, mut.....sitä edellisestä kerrasta onkin aikaa... Mottoni "isompi o paljo parempi" pätee todellakin korviksiin...  ;) Mut tämmöiset isot ja näyttävät napitkin on ihan kivan oloiset, vaikka tuntuukin nyt tosi oudolta kun mikään ei heilu tahi kilise....

tiistai 18. lokakuuta 2011

Outoa tauluintoa

Veli löysi vintiltään vanhat taulunkehykset ja lahjoitti ne sitten meikäläiselle jos vaikka keksisin niille jotain. Ovat tuollaiset valkoiset, kultaisella reunuksella ja nuhjaantuneetkin monin paikoin.


Paikoitellen kehyksissä on jopa maaliroiskeita, vihreetä, sinistä, vaaleansinistä.... niille tarttee varmaan tehdä jotain, ne ei oikein sovi siihen nuhjuiseen yleiskuvaan, kun ovat ihan väärällä tavalla nuhjuiset. Noh, kuitenkin....


Noh, nyt sit iski tauluinspiraatio, se kaipaa selkeesti valkoisia nuhjuisia kukkasia itseensä, joten ei muuta kuin pohjaa väkertämään. Vielä kun alakerrasta löytyi kovalevyä valmiiksi, niin pienellä sahauksella ja vuoleskelulla sain jopa aika nopsasti aikaan kehyksiin juuri loistavasti istuvan pohjan. Tosin, joutui aika paljonkin lopulta vuoleskelemaan että se sopi kehyksiin , kun ei ole ihan suorat kulmat kehyksessä... eikä se nytkään siihen mahdu kuin yksin päin, mutta sehän on sivuseikka! Taulunsivuseikka!

(Ja kun inspis iskee, silloin ei ehdi edes vaatteita vaihtamaan! Sankarimme sitten sahasi innoissaan kovalevyä pihamaalla pinkeissä sukkahousuissa, mustavalkoisessa hamosessa, violeteissa krokseissa ja vaaleanpunaisessa verkkatakissa! Eikä pidä unohtaa vaaleanpunaisia helmiä, sekä mustia työhanskoja! :D Itsekin naureskelin että nyt jos joku ottais kuvan niin huhhuh.... :D )


 Nuo on joku ihan itte väkertänyt nuo kehykset alunperin, ja myös itse maalannut valumista päätellen... Eikä ole ihan kaikkein oksattominta listaa käyttänyt, kuten alakuvasta näkee.... Herkän karskit kehykset kuitenkin. Kelpaa! :)


Pohjamaalasin sen kovalevyn sileämmän pinnan Gessolla, sit suoritan pikku hionnan jahka se on kuivunut, enimmät röpelyydet veke ja sitten luonnostelun kautta maalaamaan. :)


Jännää sinäänsä, yleensä tulee tehtyä taulu ja mietittyä sen jälkeen minkälaiset kehykset siihen sitten sopisi. Nyt tuli ensin nähtyä kehykset ja mietittyä minkälainen taulu siihen sopisi. Hieman outoa, mutta hauska huomata että sekin keino toimii, koska tiedän jo tasan tarkkaan mimmoisen taulun siitä teen ja oon jo aika varma et siitä tulee vielä pirun hieno taulu! ...Jahka siis tuo pohjamaalikin edes kuivuis eka...


torstai 13. lokakuuta 2011

Oon niin rakastunut...!

Ah, tiedättekö tunteen kun olet vaikkapa jossain menossa, ja tarvitsisit jotain työkalua vaikkapa polkupyörän ruuvin kiristämiseen tms... ja käden lähettyvillä ei tietenkään ole mitään. Sitten yrität kynsillä, ja eikö kynsi lohkea ja kädet on ihan likaiset. Noh, asiaan tietysti auttaisi sopiva työkalu, esim. Leatherman.

Mutta kuka nainen kantaa aina valtavaa Leathermania mukana taskussaan (olettaen että naisella edes on taskut?) Tarvitaan siis erikoisvarusteltu, pieni, siro ja naisellinen Leatherman... eli kutakuinkin tämmöinen:




Iiiihq! Voiko enää maailmassa suloisempaa asiaa olla?



Tämä jos mikä oli rakkautta ensi silmäyksellä... ja tuo mahtuu hyvin jokaiseen käsilaukkuunkin, eikä ole iso kömpeölö möhläke, niin kuin ne yleensä ovat.



Ja vielä yks hyvä puoli, siitä löytyy tärkeimmät työkalut: hyvät sakset, kynsiviila ja kynnenalustojen puhdistamiseen hyvin soveltuva koukkujutska. Ah, ooon niiiiiiin raaaakastunut! 

Vierashuoneen kasvojenkohotus

Veljen ja hänen vaimonsa talon vierashuone kaipasi vähän väriä tummanruskeiden verhojen ja päiväpeiton kaveriks... ja niinpä veljen vaimo mietti et "Maija, voiskos sille tehdä jotain?" johon Maija tietenkin heti keksi ratkaisun: keltainen. Joten päätettiin sit maalata huoneen päätyseinä iloisen keltaiseksi. :) Olis taas ehkä pitänyt ottaa vähän parempia "ennen" ja "jälkeen" kuvia, eikä tällein jo aloitettu ja lähes valmis, mut kuitenkin....

Alla ennen ja jälkeen kuvat:


Ja heti tuli jotenkin huoneesta lämpimämpi...

maanantai 10. lokakuuta 2011

Lastenhuoneen maalausprojekti

Jottei loma tuntuisi lomalta (vitsi), tehtiin pientä remppaa lastenhuoneeseen veljen kanssa. Nojoo, kyllä se lomalta tosiaan tuntui, maalailu on niin kivaa puuhaa että mikäs siinä tehdessä. :) Pääsin toteuttamaan jo vuosia päässäni muhineen viidakkoajatuksen viimeinkin...kun vähän lapsellinen tää omaan kotiin olis ollut, kun ei noita lapsia oo.

Työjärjestys oli oikeastaan semmoinen et mie päätin sävyt (no, veli ja veljen vaimo päätti pääsävyn, eli et vihertävää), veli auttoi pohjamaalauksessa ja sitten mie väkräsin koristelut siihen päälle.


Aluksi "ennen" kuvat, eli perus huone, valkoiset seinät jne...





 Tässä pohjavärin maalaamisen jälkeen....


Pohjamaalina oli siis tuommoinen aika vaalea vihreä. Kuviot maalasin lähes samalla sävyllä, mut hivenen tummemmalla vain. Eli vihreitä molemmat, itseasiassa vaaleanvihreitä molemmat mutta toinen on vain vaaleampi kuin toinen.

Norsu, kirahvi, pari apinaa, palmu, krokotiili ja jokunen tulppaani.... :) jokaisen pikkupojan unelma? Krokotiilistä ei tosin tullut yhtään hyvää kuvaa, kaikki valottuneet jotenkin oudosti, joten saatte luvan töllistellä näitä muita elukoita sen sijaan.



(tässä apinassa on ehkä realistisimmat sävyt.... semmoinen raikkaan omenan vihreään taittavat sävyt enempi kuin oranssiin, mitä noissa muissa kuvissa on.)



Ah ja myös nämä marimekon verhot tuli huoneeseen, jotka sointuivat viidakkoteemaan loistavasti.


Valitettavasti en tajunnut ottaa kuvaa jossa näkyis vihreät seinät sekä uudet verhot, joten verhokuva on otettu ennen pohjamaalin levittelyä, siksi seinät näyttää noin kalpeilta...


 Yllä harvinainen Norjan harmaa hirvikirahvi, joka on saanut vainun apinasta...? Huomaa skarppina oleva etujalka... joo'o, olipaha hymy herkässä kun näitä maalaili...

....keksejä....

Mmmmm..... keksejä... eikun, hetkinen, maistuupas oudolta, eikai vaan.... koirankeksejä???


...kyllä,  uskokaa tahi älkää mutta nämä herkullisen näköiset keksit ovat käsintehtyjä koirankeksejä Amerikan malliin... Kyseisestä koirien kodintoriosta (!) sai myös tilata hauvalleen täytekakkuja, jotka ovat tehty koirille sopivista ruoka-aineista, tietenkään kakkukoristeluja unohtamatta.

 Maistuis varmaan sullekin...?



Verhoprojektia vol. 3

Verhoprojekti päättyi onnellisesti, sillä kaikki verhot pääsivät uuteen kotiin ja vielä sopivat ihan hyvin paikoilleen...! Hyvä minä. :)

Kuitenkin, olkkariin tuli Vallilan ruskeat... öö, jotkut liljaverhothan nää on. Mallin nimeä en googlella löydä, mut joku kukkajutskahan tuo on.



Käytiin verhotanko ostamassa tähän myös, ja tuommoset näyttävät päädyt sopii kivasti isoon, korkeaan tilaan.





Vessaan tuli Vallilan vaaleanpunainen Juhannusruusu-kappa. Tämä yhdistettyinä ruskeisiin kaapistoihin ja pariin pinkkiin pyyhkeeseen toi oikein kivasti kesäistä tunnelmaa pikkuvessaan. :)




Sitten vielä lastenhuoneen vihreät Marimekon Valkea kuulas-verhokappa...  tästä huoneesta lisää tuonnemmin. Se koki pienen kasvojenkohotuksen siinä loman aikana...



Keittiöön tuli kahvikupposia sisältävää Vallilaa, kappana verhotankoon...tosin nyt huomasin että kyseisestä verhosta en ollenkaan muistanut ottaa kuvaa... Mutta yritän saada kuvan keittiöstä vielä jossain välissä tännekin. :)

Noro-raitasukat

Nonni, tämmöiset valmistui reissussa. Poikettiin nimittäin jenkkilän vierailun yhteydessä... lentokoneessa oli kivasti aikaa neuloa, samoiten autoillessa näitä tuli tehtyä. Kivat on. :)



60 aloitussilmukkaa, puikot 2,5. Yksi raita on 5 kerroksen pituinen, ja yhdestä lankarullasta neulottu, toinen väri rullan päältä neulottuna, toinen rullan sisältäpäin aloitettu. Lankana siis Noro Socks.
 
Näistä tuli kyllä aika kivat... pidemmätkin olis voinut vielä tehdä, lankaa olis varmaan helposti riittänyt vielä 5-10 cm pidempiin sukkiin, mut ei uskaltanut riskeerata langan loppumisen kanssa...


Hih! 

Väliaikatiedoitus

Hellurei rakkaat lukijani,

Olin tuossa lomailemassa lähes kolme viikkoa, joten blogi ollut aika hiljainen sen ajan. Mutta ei hätää, asia korjaantuu lähipäivinä kyllä, päivittelen piakkoin uusia juttuja.... kun en tietenkään osaa lomallakaan olla tekemättä mitään. ;)

Mutta blogi on siis hengissä edelleenkin, malttakaa vaan vielä tovi.